Sanna Kristiina Salo
Olen jo aikaisemmin maininnut, että alun perin perustin tämän blogin omaksi ilokseni, jotta muistaisin paremmin viinitilavierailuni. Tähän nyt vetoan, kun teen poikkeuksen ja kirjoitan tällä kertaa meidän automatkastamme Suomesta Italiaan, jolla ei viinejä maisteltu. Samoin nyt toivon, että kirjoittamalla matkastamme en unohtaisi reissuamme.
Mutta tosiaan. Olemme nyt pari kertaa reissanneet autolla Italiasta Suomeen ja takaisin Saksan, Tanskan ja Ruotsin kautta. Siten saavuimme myös tänä kesänä Suomeen, mutta tällä kertaa päätimme palata Baltian maiden, Puolan Tšekin ja Itävallan kautta takaisin Italiaan.
Olimme ajaneet Suomeen Puolan ja Baltian maiden kautta vuonna -99 ja se reissu oli ikimuistoinen. Tiet olivat silloin todella huonossa kunnossa, hotelli täynnä lutikoita ja poliisit pysäyttivät tekosyyllä vaatien rahaa. Muistot eivät siis olleet kovin positiiviset ja toivoin, että nyt ne muistot voisi haudata uusien muistojen avulla.
Olin valinnut reitin ja hotellit kuukausi ennen sen perusteella, että ne hyväksyisivät koiran, ja että hotellilla oli mahdollista parkkeerata auto ilmaiseksi ja turvallisesti. Vaihtoehtoja ei ollut monia, mutta onnistuin löytämään kuitenkin matkanvarrelta hotellit. Tarkoitus oli ajaa joka päivä noin 6h aamusta, ja iltapäivästä ja illasta tutustua kaupunkeihin. Matkaan olin varannut kaiken kaikkiaan 6 päivää. Lähtisimme tiistaina Suomesta ja saapuisimme sunnuntaina Italiaan. Jännitin kovasti miten onnistuisimme pysymään aikataulussa, ja miten kaikki sujuisi.
DAY 1:Tiistai aamulla klo 4 aikaan aamusta lähdimme ajamaan Jaalasta mökiltä kohti Helsinki ja Tallinnan laivaa. Auto oli pakattu, eli meidän täytyi periaatteessa vain hypätä autoon ja lähteä ajamaan. Suomessa sää oli syksyinen ja pimeä, muut nukkuivat, kun minä ajoin Helsinkiin ja satamaan. Olin varannut Silja Linelta lauttamatkan, joka lähti Helsingistä klo 7. Valitettavasti siellä koira piti (12kg) pitää kantokassissa koko reissun. (eri määräys kuin Viking Linella Tukholmasta lähdettäessä). Laivamatka meni hyvin muuten, paitsi etukäteen maksamani 18 euron buffet aamiainen oli mielestäni pettymys. Seuraavaksi tilaisin lautan baarista kahvin ja katkarapuleivän, ehkä buffet aamiaista.
Saavuimme Tallinaan klo 10 maissa aamulla, ja lähdimme heti ajamaan ensimmäistä pysähdyspaikkaa Riikaa kohti. Tiet olivat hyvässä kunnossa, ja liikennettä oli vähän. Pysähdyimme matkalla Pärnuun koiran pissatauolle, mutta myös katsahtamaan upeaa hiekkarantaa, joka olikin vähän kuin Riminillä.
Lopulta saavuimme hyvissä ajoin Riikaan ja hotelliimme. Ilma oli matkan varrella lämminnyt, ja Riikassa meitä odotti suorastaan helle ja auringonpaiste. Riikan hotellimme oli reissumme arvokkain hotelli Hotellit Riian keskustassa | Radisson Blu Elizabete Hotel, Riga (radissonhotels.com). Se oli keskeisellä paikalla ja siisti. Moitittavaa oli ainoastaan se, että hotelli peri 30 € erillismaksua, joka minusta oli vähän liikaa. Lähdimme saman tien tutustumaan Riikaan kävellen. Riika paljastui oikein viehättäväksi kaupungiksi, vaikka tosin siellä oli edelleen paljon entisöitävää ja Neuvostoliiton vallan aika väreili ilmassa, mutta toi oman ”viehätyksensä” kaupunkiin.
Kiertelimme jonkin aikaa katselemassa kaupunkia, ja lopulta istuimme yhteen kaupungin lukuisista baareista. Spritz oli ihan Italian Spritzin veroinen, mutta ennen kaikkea ihastuin suuresti valkosipulileipä ”tikkuihin”, jotka olivat todella herkullisia. Illalliseksi valikoitui toinen paikallinen ravintola, jossa söimme paikallista ruokaa minä esimerkiksi eräänlaista verimakkaraa. Olin päättänyt etukäteen, että söisin paikallista ruokaa ja joisin olutta, vaikka se ei ole lempijuomani, sillä maassa maan tavalla. Palasimme hotelillemme aikaisin nukkumaan, kun edelliset yöunet olivat jääneet vähäiseksi.
DAY 2: Seuraavana aamuna heräsimme aikaisin, ja söimme hotellissa monipuolisen aamiaisen. Suunnitelma oli, että nauttisimme hotelleissa tukevan aamupalan, jotta meidän ei tarvitse pysähtyä lounaalle. (Toki autossa oli mukana välipalaa, hedelmiä ja keksejä ym.). Meitä odotti reissuin pisin ajomatka (tai ainakin niin kuvittelin.) Lähdimme ajamaan kohti Puolaa ohittaen Liettuan, jossa ainoastaan pysähdyimme tankkaamaan. Matkan aikana tarkkailin ja tilastoin bensanhintoja ahkeraan, jotain mitä en ollut koskaan aikaisemmin tehnyt. Jälleen tiet olivat hyvät ja turvalliset, aivan toista kuin silloin yli 20 vuotta sitten. Ihmettelin tosin sitä, ettei nopeus rajoituksia näkynyt (vain risteysalueilla oli 70 km rajoitus) joten ajelimme muiden autojen perässä. Maisemat olivat lähinnä puita, maaseutua ja haikaroiden pesiä.
Kun saavuimme Puolaan meitä odotti aivan uusi ja upea moottoritie. Liikennettä oli vähän ja ajaminen oli todella ihanteellista. Valitettavasti hauskuus loppui kesken, sillä olin varannut hotellin ”tienvarrelta” Różanista, joka kartalta ei näyttänyt olevan kovin kaukana, mutta kun navigaattori ohjasi meidät moottoritietä pois kuoppaisille kärrypoluille olin huolissani. Saavuimme kuin saavuimmekin lopulta yöpaikkaamme, joka oli muusta ohjelmasta poiketen ainoastaan hotelli Strona glowna – HOTEL AVANGARDA. Hotellissa kukaan ei oikein puhunut englantia, joten olimme todella Puolan sydänmailla. Mutta hotelli oli todella hieno, ja mikä upeita sieltä löytyi uima-allas saunoineen ja keilarata, ja kun tyttäreni ja mieheni lähtivät nauttimaan näistä riemuista, minä tein hetken etätöitä ja otin pienet iltapäiväunet. Hotellista löytyi myös erinomainen ravintola, jossa nautimme illallisen. Parasta oli kuitenkin se, että hotelli oli todella edullinen.
DAY 3: Seuraavana päivänä lähdimme matkaan jälleen aamiaisen jälkeen. Aamiaisella oli meidän lisäksi joukko miehiä, jotka olivat joko painijoukkue, rekkakuskeja tai vain tavallisia puolalaisia miehiä. Kovin lihaksikkaista he olivat joka tapauksessa.) Saavuimme jälleen moottoritielle ja ohitimme Varsovan, jonka lähistöllä oli paljon liikennettä, ja 5 tunnin ajomatkan jälkeen saavuimme Wroclawiin. Hotelimme Stara Biblioteka – Stara Biblioteka oli todella miellyttävä, kaunis vanha entisöity villa, ja ennen kaikkea lähellä raitiovaunupysäkkiä. Hyppäsimmekin lähes heti vanhan raitiovaunun kyytiin koira kainalossa kohti Wroclawkin keskustaa.
Olin nähnyt valokuvia kaupungista, mutta silti se yllätti minut kauneudellaan. Wroclaw oli täynnä ravintoloita ja kuppiloita, niin paikallisia kuin kansainvälisiä, ja täynnä turisteja, sillä useat halpalentoyhtiöt lentävät kaupunkiin. Kiertelimme kaupungilla ja söimme paikallista ruokaa, ja joimme paikallista olutta. Hassua oli se, että vaikka ravintolatarjonta oli valtaisia, niin muistoesineitä tai turistirihkamaa ei kaupungissa myyty lähes ollenkaan. Illalla paluumatkalla eksyimme väärään raitiovaunuun, ja palasimme lopulta myöhään väsyneinä takaisin perille.
DAY 4: Seuraavana päivänä söimme jälleen hyvän aamiaisen, ja jatkoimme autolla matkaa kohti Prahaa, jonka olin jo pitkään halunnut nähdä. Matkalla Prahaan maisemat vaihtuivat kukkulaisiksi, ja ilmapiirikin oli jo kovin keskieurooppalainen. Tällä kertaa hotelli Hotel Golf and Depandance – Hotel Golf Prague (hotel-golf.cz) oli suuri kompleksi hiukan Prahan ulkopuolella, mutta jälleen sopivasti raitiovaunupysäkki lähti hotellin edestä. (Prahassa raitiovaunut olivat jo moderneja.)
Minulla oli ollut joku aivan erilainen mielikuva Prahasta, ties mistä olin sen haalinut, ja olinkin yllättynyt miten valtava kaupunki oli kyseessä, ja miten aristokraattinen. Keskusta oli tietenkin täynnä turisteja, ja turistipaikkoja, mutta rakennukset ja kirkot upeita. Totesimme pian, että meillä on ihan liian vähän aikaa nähdä koko kaupunki, joten hyppäsimme turistijunan kyytiin, jotta näkisimme edes välähdyksen muusta kuin keskustasta. Lopuksi tietenkin jälleen söimme paikallista ruokaa, minä jälleen possua, ja joimme kuuluisaa paikallista olutta ( joka tuntui sopivan vatsalleni paremmin kuin muut oluet.) Tällä kertaa palasimme raitiovaunulla eksymättä hotelille.
DAY 5: Seuraava aamuna hotellin aamupala oli erinomainen, ja taas masut täynnä pakkaannuimme autoon kohti Salzburgia Itävässä, joka oli meidän viimeinen yöpymispaikkamme. Matka kulki välillä maaseutureittiä, ja välillä moottoritietä ja maisemat olivat kauniin vuoristoiset ja lehmien laiduntaessa vihreillä niityillä. Olin valinnut Salzburgin koska se oli sopivasti reitin varrella kohti Italiaa, enkä tiennyt kaupungista mitään.
Hotellimme Ammerhauser Salisburgo: 4* Hotel & Ristorante oli tällä kertaa hiukan Salzburgin ulkopuolella, mutta oikein viihtyisä, ulkouima-altaineen (jonne emme ehtineet valitettavasti,) ja tarjosi ehdottomasti matkamme isoimman ja parhaan huoneen. Ja mikä parasta: Huoneessa ei ollut kokolattiamattoa, josta allergiani ei pidä laisinkaan. Ilmeisesti kokolattiamatot ovat tyypillisiä vielä itä- Euroopassa, ja siten tämän perusteella Itävalta oli määriteltävissä kuuluvaksi länsi-Eurooppaan? 😉
Ajoimme autolla Salzburgin keskustaan, ja löysimme nopeasti parkkipaikan. Salzburgissa oli iltapäivällä vielä todella kuuma, joten otimme rauhallisesti koirankin takia. Kiertelimme kaupungilla, joka oli hyvin siisti ja klassisen kaunis. Tytön kanssa kävimme Mozartin-syntymäkotimuseossa ja vaikka kaupungissa oli turisteja, tunnelma oli paikallinen. Illalla kävimme syömässä Beer Gardenissa, missä oli rento tunnelma. Vaikka en ymmärrä mitään oluista, niin mielestäni täällä olut oli parhainta koko reissussa. Palasimme hotelille auringon laskun aikaa väsyneinä.
DAY 6: Jälleen hotellin aamiainen oli hyvä, ja hyppäsimme autoon tarkoituksena ajaa lähes suoraan Italiaan. Mutta heti kun ylitimme Italian rajan, meitä oli vastassa liikenneruuhka, ja olimme pysähdyksissä moottoritiellä. Koska oli jo lounas aika ja meillä oli nälkä, päätimme poiketa läheisessä Tirolin vuoristoalueen kylässä, jonka saksalainen nimi oli Brixen ja italialainen Bressanone. Kaupungissa oli todella kuuma, mutta onnistuimme löytämään kylän lähes ainoan avoinna olleen ravintolan Come on in and enjoy your meal! – Hotel Bressanone – Hotel Traube – South Tyrol (hotelbrixen.it), joka oli todella ihastuttava. Ravintolassa palvelu oli loistavaa, samoin kuin ruoka.
Nyt en enää voinut odottaa, vaan minun piti saada jo viiniä ruuan kanssa, sillä vuoriston laaksoa ympäröivät jyrkät seinämät olivat täynnä viiniköynnöksiä, joten paikallista viiniä piti ehdottomasti maistaa. Valitsimme Savignon Blanc Weine / Kellerei Terlan (cantina-terlano.com), joka mielestäni oli suorastaan loistava.
Voi olla arvostelukykyni oli tällä kertaa myös tunteellinen, koska olin kaivannut hyvää viiniä jo kauan. Aivan ehdottomasti Tiroliin Bressanonen lähistölle pitäisi tulla joskus viinitiloille tutustumaan.
Lounaan jälkeen kiertelimme sievässä kylässä, joka vietti siestaa ollen rauhallinen keidas, mutta meidän oli valitettavasti jatkettava matkaa. Lopulta edessä meillä oli reissuin pisin ajomatka, sillä matkalla kotiin olimme moneen otteeseen pysähdyksissä ruuhkassa ja onnistuimme pääsemään kotiin Reggio Emiliaan vasta myöhään illalla.
Summa Summarum: Automatka halki Euroopan oli ollut vaativa, ja mutta kaikki oli mennyt loistavasti. Autotiet olivat kaikki positiivisia kokemuksia (paitsi yksi pätkä Puolan maaseudulla), huoltoasemat siistejä ja hyvin varusteltuja, ilmat olivat hellineet meitä, emme olleet eksyneet, jokainen pysähdys oli ollut samalla kiinnostava ja rentouttava. Mutta ennen kaikkea olin oppinut paljon uutta Euroopasta, sellaista mitä en olisi dokumenteista ja kirjoista oppinut, ja jouduin heittämään vanhat ennakkoluulot ja käsitykset romukoppaan.
Tietenkin meillä oli liian vähän aikaa käytössä, että olisimme ehtineet tutustua kaupunkeihin tai maihin kunnolla, mutta se ei ollutkaan tärkeintä. Hienointa oli ollut hidas matkaaminen Euroopan halki, eri kulttuurien ja kielten erilaisuus, mutta samalla se, että oli selkeästi havaittavissa, miten samanlaisia matkanvarren maat olivat. Samat metsät ja pellot, kirkkojen sipulikupolit, historiallinen kaupunkiarkkitehtuuri, kokolattiamatot sekä lähes sama ruoka ja juomakulttuuri seurasivat meitä lähes koko matkan.
Mikään ei kehitä älykkyyttä niin kuin matkailu.”
– Emile Zola
Oppiakseen täytyy matkustaa.”
– Mark Twain
Ps. Mielenkiintoista oli matkalla myös rajojen ylitykset. Meidät pysäytettiin ainoastaan Estonian ja Latvian rajalla, ja hyvin kielitaitoisesti ja kohteliaasti tarkastettiin passit ja auton rekisteriote. Tämän jälkeen kaikki rajan ylitykset sujuivat lähes huomaamatta, rajavartiorakennusten ollessa lähes hylättyjä. Mielikuvitus laukkasi, kun mietimme millaista siellä oli ollut kommunistihallintojen ollessa vallassa. Kun sitten ennen Italiaa jouduimme kiertämään nopeasti Saksan kautta Itävallan jälkeen, rajanylitys olikin kaikkein tiukinta. Meitä ei pysäytetty, mutta tienvarsi oli täynnä rajahenkilöstöä raskaine aseineen. Ensimäistä kertaa näin Euroopan sisäisellä rajalla näin tiivistä vartiointia.
