Tällä kertaa viini oli toissijaisessa roolissa. Ensimmäisessä roolissa oli jazz, ja Umbrian Jazz tapahtuma Perugiassa. Olin jo kauan halunnut käydä Umbria Jazzissa mutta olin kuullut, että paikalla olisi liikaa ihmisiä ja paljon tungosta, ja olin siksi antanut asian olla. Mutta koska meillä oli mieheni kanssa vapaa viikonloppu tulossa teinin ollessa Lontoossa, ja en keksinyt nopeasti mitään muutakaan kivaa nopeasti suhteellisen läheltä, niin varasin meille liput Umbria jazzista sunnuntai-illan konserttiin.
Hankin majoituksen tästä https://morami.it/en/ viihtyisästä agriturismosta (Agriturismo = maaseutuhotelli) Lago di Trasimenon suunnalta. ( Kyseessä oli Wine resort, ja siellä olisi voinut uima-altaan kupeessa maistella tilan viinejä, mutta emme valitettavasti ehtineet ja jaksaneet.)
Tämä Trasimeno-järven eteläinen puoli oli meille molemmille tuntematonta seutua, eli sellaistakin vielä löytyy Keski-Italiasta. Trasimenon järvi ei sinänsä ole meille suomalaisille kovin kummoinen, vaikka näköala järvelle on kaunis, mutta se ei kutsunut minua ainakaan uimaan. Koska Umbria ei sijaitse meren läheisyydessä, useissa Umbrian maaseutuhotelleissa eli agriturismoissa onkin uima-allas. Kävimme myös tutustumassa kahteen alueen kylään, jotka sijaitsivat kukkuloilla, Castiglione del Lago ja Panicale. Molemmat ovat oikein viehättäviä paikkoja ja turisteja olikin paljon liikkeellä.
Mutta päätin tietenkin samalla, kuinkas muutenkaan, käydä lähialueen viinitilalla vierailulla, sillä minulla ei ollut käsitystäkään millaista viinejä alueella viljeltiin. Olen aikaisemmin kirjoittanut Cortonan alueen viineistä blogissani: https://atomic-temporary-160930738.wpcomstaging.com/2020/07/14/auringonkukkien-maassa-viinielamyksia-ja-salaisuuksia/, joka myös niin ikään sijaitsee Lago di Trasimenon lähellä, mutta tämä DOC Lago di Trasimeno viinialue oli minulle täysin tuntematon. Umbrian viineistä tunnen parhaiten Montefalcon alueen, jossa viljellään Sagrantino, josta olen niin ikään kirjoittanut blogissani: https://atomic-temporary-160930738.wpcomstaging.com/2021/07/28/umbrian-keskiaikainen-salaisuus-sagrantino-viini/. ( Huomasin juuri, että molemmat Umbriaa koskevat blogini puhuvat salaisuuksista! No totta tosiaan, Umbria on todellakin vähän salaisuuksia piilotteleva ja salaperäisyyden verhoama.)
Lyhyesti viinialueesta. Colli del Trasimeno tai Trasimeno DOC viinialue ei ole kovin kuuluisa ja se on suhteellisen pieni. Alueen nimikkeen alle kuuluvat viinirypäleet, viinien ominaisuudet ja viininvalmistus on määritelty kuitenkin yksityiskohtaisesti kuten jokaisessa viinialueella. Colli del Trasimeno DOC -viinien tuotantoalueella viljellään pääasiallisesti punaviinin tuotantoon soveltuvia viinirypäleitä noin 68 % kokonaispinta-alasta, kun taas tällä hetkellä valkoiset rypälelajikkeet kattavat 32 % tuotannosta. Punaviini rypälelajikkeista ovat pääasiassa Sangiovese, Ciliegiolo, Gamay del Trasimeno, Merlot ja Cabernet Sauvignon, kun taas valkoviinirypäleitä ovat Toscanan Trebbiano, Grechetto ja Chardonnay. Colli del Trasimeno DOC -alueella tuotetaan myös korkealaatuisia kuohuviinejä sekä Vinsantoa DOC.
Tripadviser suositteli muutamia alueen viinitiloja, ja koska Cantina Beriolin Cantina Berioli – Vini biologici dal 1912 viinitilavierailu oli saanut hyvät pisteet valitsin sen. En siis niinkään etsinyt alueen kuuluisinta ja parasta viiniä, vaan missä viinitila vierailukokemusta oli kehuttu.
Niinpä sitten kuumana lauantai-iltapäivänä astelimme Beriolin viinitilalle, joka valmisti biodynaamisia viinejä. Meitä oli vastassa Irene, joka kertoi meille viinitilan taustasta ja esitteli lähimmät viiniköynnökset. Paljastui että kyseessä oli suhteellisen pieni viinitila, joka oli omistajalleen enemminkin harrastus kuin liiketoimintaa. Hän oli eläkkeelle jäänyt herra, joka oli aikaisemmin toiminut erilaisten maatalouden tuhomyrkkyjen edustajana, ja päättänyt nyt tuottaa biodynaamisia viinejä. Kertoo ehkä jotain näiden tuhomyrkkyjen ominaisuuksista. Joka tapauksessa kävi ilmi, vaikkei viinitila tuottanut kuuluisia viinejä, se oli voittanut viineistään myös palkintoja.
Irene kertoi, että viinitla pyrki tekemään viinejä vain yhdestä rypälelajikkeesta (ns. monovitigno) ja heillä olikin vain yksi blend viini. Omistaja halusi tuoda viineissään esille juuri viinirypäleiden ja luonnon potentiaalin. Varsinainen viinin valmistus tapahtui ulkopuolisessa rakennuksessa, mutta viinitilalla sijaitsi kuitenkin pieni viinikellari, jossa viinejä kypsytettiin tynnyreissä.
Lopuksi istuimme maistamaan tilan viinejä. Olimme valinneet ”Degustazione plus: 6 vini abbinati ad un tagliere di salumi e formaggi” Leikkelelautanen oli todella runsas, ja sisätilat oikein kotoisia. Irenestä kuuli, että hän tiesi mistä puhui, eli paitsi että hän työskenteli viinitilalla huolehtien viiniköynnöksistä viinien myyntiin asti, hän oli myös sommelier.
Maisteluun kuului siis kuusi viiniä, ja aloitimme heidän metodo classico-kuohuviinistä. Usein olen krtisioinut sitä, että kaikki nykyään pyrkivät valmistamaan metodo classico- kuohuviiniä, kun se ei ole usein sen arvoista. Tämä heidän kuohuviininsä kuitenkin oli. Kuplat olivat kenties heikkoja, mutta kuohuviinin tuoksu oli monipuolinen, hiivainen ja greippinen, ja maku pitkäkestoinen ja harmoninen. Olin yllättynyt. Sen jälkeen maistoimme kahta tilan100% Grechetto viiniä (Vercanto ja Toppobianco) ja tilan 100% Chardonnayta (Maldestro ) jotka eivät tehneet minuun kuitenkaan kovin suurta vaikutusta.
Punaviineistä maistoimme heidän ainoaa blend viiniä Blend of Sangiovese/Merlot/Cabernet Sauvignon (Topporosso) ja 100% Cabernet Savignon (limited edition) olivat puolestaan mielenkiintoisia, täyteläisiä, mausteisia ja tukeviapunaviinejä. Nämä Umbrian punaviinit kannattaa kuitenkin käyttää decantterissa ennen tarjoilua, sillä ne tarvitsevat ilmaa avautuakseen, ja jolloin on mahdollista ymmärtää niiden täysi potentiaalisuus.
Suurimman yllätyksen tarjosi kuitenkin 100% Merlot (Spiridione Riserva). Kyllä Merlot. Olen usein todennut, ettei Merlot ole suosikkini viinirypälelajikkeeni, koska sillä ei ole tarpeeksi luonnetta, ja on ryhditön omaan makuuni. Mutta tämän tilan Merlot oli kyllä kaikkea muuta kuin ryhditön. Siitä löytyi useita tuoksuja ja maku suussa jatkui pitkään ja monivivahteisena. Vihdoinkin voin todeta, että laadukkaita Merlot viinejä on olemassa. (Eräs suosikkielokuvani on muuten Sideways. Oletteko nähneet sen?) Viimeisenä maistoimme myös tilan Vin Santoa, johon myös tykästyin, koskea kyseessä oli hapokas eikä niinkään ylimakea Vin Santo. Kuten ehkä joku on nyt jo laskenut, lopulta maistoimme useampaa viiniä kuin kuutta. Näin saattaa käydä joskus paremmissakin perheissä.
Umbrialaiset saattavat tunteva joskus hiukan alemmuuskompleksia Toscanalaisia kohtaan, varsinkin viineissä. Onhan Toscanalla useita kuuluisia viinejä, kun taas Umbria on vasta aloittamassa viinin kehitystä, mutta onnistuessaan valmistavat oikein laadukkaita viinejä. Tästä esimerkkinä Arnaldo Caprain viinitilan viinit. Tosin mielestäni varsinkin ruuan suhteen Umbria voittaa Toscanan. Niin ihania sen eri salami- ja lihaleikkeleet ja juustot ovat.
Usein mietin, miksi jaksan tehdä näitä viinitilavierailuja (samaa miettivät varmaan muutkin). Mutta lähestulkoon joka kerta lähden viinitilalta hyvillä mielin. Nämä kohtaamiset ihmisten kanssa, jotka omistautuvat viinin valmistamiselle ovat vain niin upeita. Viinintuottajat kunnioittavat luontoa ja toimivat sen ehdoilla, mikä heijastuu viineissä.
Viinitilavierailulla voi kokea miten yhteys ihmisten ja luonnonvälillä on ainutlaatuinen. Omanlaatuinen luontokokemus siis sekin.
Mutta tärkein asia oli kuitenkin Umbrian Jazz konsertti. Umbria Jazz täyttää tänä vuonna 50 vuotta ja siellä ovat esiintyneet kaikki Jazzin suuruudet kuten B.B. King, Keith Jarrett ja Weather Report vain muutamia mainitakseni. Myös esiintyjiä varsinaisen Jazz maailman ulkopuolelta on konsertoinut Umbriassa kuten Lady Gaga ja Santana.
Olin ostanut liput katsomaan kahta esiintyjää: uutta jazz maailman tulokasta Somia ja vanhaa Legendaa Herbie Hancock. Molemmat olivat aivan upeita, ja mikä parasta konsertti järjestelyt olivat aivan loistavat. Meillä oli istumapaikat isolla areenalla, jossa näkyi ja kuului loistavasti. Toki Perugian keskustassa oli samaan aikaan muita konsertteja, mutta ainakin Areenalla viihtyi loistavasti loistava musiikki seurana. Harmitti kun olin kuunnellut muita ihmisiä, ja enkä tullut aikaisemmin. Nyt valtasi suuri houkutus tulla ensi vuonna tulla uudestaan, varata hotelli Perugian keskustassa ja käydä useammassa konsertissa. Tämä tosin vaatisi suunnittelua pari kuukautta aikaisemmin, eli täytyy toivoa, ettei elämäntilanne olisi silloin näin epävarma.
Minulle Umbria tulee olemaan aina lähellä sydäntä. Vietin sillä yhden kesän (olisiko ollut 1993?) opiskelemassa Università per Stranieri di Perugia | Ambasciatrice dell’Italia nel mondo (unistrapg.it) italian kieltä ja kulttuuria. Kesä ei ollut mikään riemuloma, vaikeitakin hetkiä oli, mutta päällimmäiseksi jäi muistiot upeista Umbrian kaupungeista, antiikkisista kirkoista, ja mielenkiintoisista kohtaamisista.
Jos teillä on vielä näkemättä Umbria, niin käykää kulinaarimatkalla Umbriassa vaikka syksyllä. Ruoka ja viinit ovat loistavia, alueella on todella paljon kaunista nähtävää useissa kaupungeissa kuten Perugia, Assisi, Todi, Orvietto Spoleto, Gubbio, ja ihmiset ovat aivan ihania. Lento vain Firenzeen ja auton vuokraus ja kohti Umbrian kukkuloita ja keskiaikaisia linnoja.
Ps. Kävimme myös syömässä ulkona ja maistoimme kahta viiniä myös ravintolassa. Toinen oli Montefalco Rosso ( Sangiovese, Sagrantino e Merlot) ja Rose viiniä, joka oli 100% valmistettu. Montefalco oli hyvä, muttei loistava. Sen sijaan Rose viini oli hauska uusituttavuus, jossa Sagrantinon tanniinit kipristelivät kielellä ja rakenteessakin löytyi ryhtiä.
Italia Viinilasissa 