Carmignano, viinien mennyt maailma

Viimeiset pari kolme kuukautta ovat kuluneet nopeasti viettäessä joulua Suomessa, sairastaessani toistamiseen covidin ja muuten vaan kiireiden keskellä. Sitten vielä syttyi Ukrainan ja Venäjän sota, jota uutisriippuvaisena seurasin niin tiiviisti, että se alkoi tulla uniin. Viime viikolla sitten päätin, että tarvitsen taukoa maailman pahuuteen, ja koska olin saanut joululahjaksi Smartboxin-viinitilamatkan (Degustazioni di vini, soggiorni e tour enologici | Smartbox) ajattelin käyttää sen. Koska en jaksanut lähteä kovin kauas, sillä se olisi vaatinut hotellinvaraamista ja matkalaukun pakkaamista, aloin suunnitelmaan vierailua viinialueelle, joka olisi sopivan ajomatkan päässä.

Päädyin lopulta Carmignanon-viinialueeseen, joka sijaitsee Firenzen ja Praton kupeessa. Olin vieraillut alueella yli kymmenen vuotta sitten, ja muistin ainoastaan, että alueella valmistettu viini oli erityislaatuinen.

Varasin Smartboxin kautta vierailun Carmignanon suurimmalta viinitilalta Tenuta di Capezzanosta, mutta halusin käydä joissain muuallakin, joten varasin https://www.cantine.wine/ -sivuston kautta viinitilavierailun Fattoria di Bracchereton viinitilalle. Mieheni lähti mukaan, kuinkas muutenkaan, sillä olin saanut häneltä joululahjaksi viinitilavierailun. Sen sijaan kotiin jäivät koira ja teini, vaikka koitin houkutella teiniä mukaan. Kas kummaa, me vanhemmat emme ole kauhean hauskaa seuraa teinille, ja läksyt olivat mukamas tärkeämmät.

Vaikka Carmignanon viinialue sijaitsee lähellä Chiantia, sillä on kuitenkin oma vahva identiteettinsä, joka on seurausta erilaisesta maaperästä, ilmastosta että historiasta. Carmignanon alue eroaa Chiantista viininviljely historiansa johdosta, sillä Carmignanossa on viljelty ranskalaisia viinilajikkeita, kuten Cabernet Sauvignonia ja Cabernet Francia, 1500-luvulta lähtien. Näin Carmingnon aluetta ja viinejä voidaan pitää edeltäjinä Bolgherin alueella viljeltäville “Super Toscano-viineille”. Kaiken takana oli Katariina de’ Medici, joka oli lähtöisin Firenzestä, ja avioitui vuonna 1533 Orléansin herttuan Henrikin kanssa. Katariina de’ Medici vierailuillaan Italiaan toi mukanaan ensimmäiset bordeaux’laiset lajikkeet. Sen sijaan Katariina de’ Medici vei mukanaan Italiasta Ranskaan haarukan käytön, sillä Ranskan hovissa syötiin vielä tuolloin käsin. Tuohon aikaan ruokailuvälineitä käytettiin yleisesti vain Firenzen ja Venetsian hoveissa. Myös useat nykyään tunnetut ranskalaiset ruokalajit Katariina de’ Medici toi mukanaan Italiasta Ranskan hoviin.

Carmignanon viinialueen merkitys korostui 1700-luvulla, sillä kuten mainitsin jo Chiantin yhteydessä, suurherttua Cosimo III de’ Medici valmisti vuonna 1716 asetuksen, jonka mukaan Firenzen lähialueen viinialueet määriteltiin ja jaettiin neljään viinialueeseen Chiantiin, Pominoon, Vald’Arno di Sopra’an ja Carmingnoon. Asetuksen perusteella vahvistettiin säännöt viinialueiden viinien valmistukselle ja markkinoinnille. Kyseessä oli siis maailman ensimmäinen viinialueiden ja viinien klassifikaatio.

Carmignanon viinialue eroaa Chiantista paitsi viljeltävien viinilajikkeiden johdosta, mutta myös alueen kesät ovat lämpimämpiä, sillä Carmignanon kukkulat sijatisevat matalammalla. Tämä ei ole kuitenkaan ongelma, sillä takana sijaitseva Montalbanon-vuoristo tuottaa kesäisin tarvittavaa raikkautta ja lämpötilan vaihtelua viileiden tuulien ansiosta. Lisäksi alue nauttii runsaasta auringonvalosta ja maaperä soveltuu viininviljelyyn veden varastoituessa syvälle maaperään, jonka ansiosta alueen viiniköynnökset kestävät kuivuutta hyvin. Myös sopiva sademäärä mahdollistaa tasaisen viinien laadun.

Carmingano-viini valmistetaan paikallisten ja ranskalaisten viinilajikkeiden sekoituksesta. Carmignano D.O.C.G.ssa saa olla 50 % Sangiovesea, Canaiolo neroa enintään 20 %, Cabernet Francia ja Cabernet Sauvignonia, yksin tai yhdessä, 0–20 %. Jokainen tuottaja tekee oman sekoituksensa. Olosuhteiden ja viinilajikkeiden sekoitusten ansioista Carmignanon viinit ovat ainutlaatuisia ja elegansseja, sekä pitkäikäisiä. Tämän lisäksi alueella viljellään Trebbiano Toscano, Canaiolo Bianco ja Malvasia del Chianti viinilajikkeita.

Carmignanon erityislaatuisuutta korostaa se, että se on Italian viinialueista yksi pienimmistä, ja alueella onkin vain 13 viinintuottajaa. Vaikka alueen viinialueen tuotanto on vähäistä, Carmignano viiniä arvostetaan maailmalla ja sitä viedään paljon ulkomaille. (Tosin yritin nopeasti hakea ALKOn haulla myydäänkö viiniä Suomessa, enkä löytänyt.)

Meillä oli ensimmäinen viinitilaan tutustuminen varattu Carmignanossa Fattoria Baccheretossa ( https://www.sorgentedelvino.it/tutte-le-cantine/toscana/fattoria-di-bacchereto/) , joka sijaitsi korkealla kukkulalla. Jos haluatte vierailla tilalla, älkää luottako kuitenkaan Google mapsiin, sillä se ohjasi meidät aivan sivuraiteille. Paras tapa on toimia kuten ennen internettiä, eli kysyä kylän ihmisiltä tietä tilalle.

Tämä onkin sopiva alustus jo sille, että kyseinen Bracchereton viinitila oli oikea aikamatka menneisyyteen. Viime aikoina olen vieraillut viinitiloilla, jotka olivat sijoittaneet huomattavia rahamääriä viinitilojen tuotannon uudistamiseen ja muuhun modernisointiin, mutta Bacchereton viinitila oli aivan päinvastainen kokemus ensivaikutelmasta lähtien. Upeasta Villasta maali oli rapistunut ja se olisi vaatinut pientä pintaremonttia, mutta toisaalta vaikka rakennus oli kuin haamu menneisyydestä, tunnelma tilalla korvasi mahtipontisuuden, johon olin törmännyt muilla viinitiloilla.

Meitä oli vastaanottamassa viinitilan omistaja, ja tämän kaksi hassua koiraa. Viinitilanomistaja rouva kertoi meille tavalliseen tapaan alueen ja viinitilan historiasta, ja kierrätti meitä viinitilan tuotantotiloissa, jotka olivat pysyneet viimeiset 50-vuotta muuttumattomina. Mielenkiintoisinta oli nähdä ensimmäistä kertaa ne pienet tynnyrit, joissa vinsanto-jälkiruokaviini kypsyi ja kuulla miten sen valmistui erosi muista viineistä jo siinä, että käynnistys ja kypsymisprosessi tapahtui appassimento-prosessin jälkeen suoraan tynnyreissä, joita kutsutaan caratelloiksi. (Caratello on pieni tammitynnyri) Caratelloon viininpuristemehun lisäksi jätetään runsaasti ilmaa, reagoimaan viinipuristemehun kanssa. Vinsanto kypsyy caratellossa hiljalleen vuosia omassa rauhassa, ja siihen ei kosketa ennen kuin viini on valmista.

Omistaja kertoi myös, miten hänen viininsä olivat ns. biologisia eli hän ei lisännyt viineihinsä hiivoja. Sen sijaan hän antoi viinirypäleiden kuorien sisältämien luontaisten hiivojen käynnistää viinien käyminen. Meillä oli myös mielenkiintoinen keskustelu sulfiiteista. Koska hän valmisti biologisia viinejä, hän mainitsi lisäsäävänsä viineihinsä sulfiitteja minimimäärän taatakseen viinien säilymisen. Hän kuitenkin muistutti, että sulfiitteja syntyy joka tapauksessa viinienvalmistusprosessissa luonnostaan, joten jokaisessa viinissä on aina sulfiitteja.

Meidän viinimaistelumme oli vielä aikamatka vielä kauemmas. Viininmaistellu oli järjestetty keittiössä, jossa aika oli pysähtynyt jonnekin 1800-luvulle. Tunnelma oli ainutlaatuinen, vaikka takassa savuava tuli häiritsi hiukan viinien tuoksujen tunnistamista. Maistoimme ensimmäiseksi tilan puhdasta Sangiovese viiniä, joka oli kenties hiukan raaka ja yksinkertainen, mutta ihastuin juuri sen aitouteen ja puhtauteen. Sen sijaan tilan Carmignano viini, nimeltään Terre a Mano (Sangiovese 75%, Canaiolo Nero 10% e Cabernet Sauvignon 15%), ei tehnyt minuun suurta vaikutusta. Se oli miellyttävä ja harmoninenkin, mutta kenties hiukan liian mutkaton. Odotin kenties jotain muuta. Maistoimme myös tilan Trebbiano viiniä, joka poikkeuksellisesti tarjottiin punaviinien jälkeen, ja huoneen lämpöisenä. Tämä johtui siitä, että valkoviiniksi poikkeuksellisesti se sisälsi tanniineja. Viini muistutti vanhan-ajan viinejä, ollen kuitenkin hienostuneempi versio. Viinin kehittyminen pullossa olisi varmaan hyvin pitkällinen ja mielenkiintoinen prosessi. Aivan viimeiseksi maistoimme tilan Vinsantoa. Mainittakoon, etten ole varsinainen vinsanton ystävä, mutta tämä Vinsanto vakuutti minut täysin ollen aivan toisenlainen kuin muut maistamani Vinsanto-viinit. Väri oli kauniin kullankeltainen, maku oli raikas ja makea, muttei yltiömakea, ja jälkimaku oli pitkäkestoinen.

Viinitilavierailu Braccheton viinitilalla oli ollut todellakin erilainen, tunnelmallinen ja jälleen kerran olin oppinut uusia asioita viininvalmistuksesta, mutta jäin miettimään olisiko viinit voineet parantua ja kehittyä, jos niitä olisi valmistettu modernimmalla otteella.

Meillä oli välissä 3 tuntia ennen seuraavaa viinitilavierailua, joten päädyimme lounaalle Carmignanon pieneen kylään. Ravintola, jonne päädyimme ei ollut kovin kummoinen, Osteria dei Mercanti( http://www.osteriadeimercanti.net/ ), mutta toisaalta Toscanassa syö kaikkialla hyvin niin kuin nytkin. Nautimme toscanalaisia bruschette-leipiä, ja kokeilimme ravintolan erikoisuutta: raviolien tapaista pastaa lihamakkaraviikunatäytteellä. Tämän jälkeen söimme vielä tagliata-pihvit (eli grillattua naudanlihafileetä) ja minä nautin aivan lopuksi aivan ihana suklaaleivos. Harvoin ihastun italialaisiin jälkiruokiin, mutta tämä oli todella hyvä. Näiden ruokien seurana meillä oli tietenkin Carmignano-viiniä.

Seuraavaksi vuorossa Tenuta Capezzanon viinitila (Capezzana | Vino dal 804 D.C. | Agriturismo toscana | Eventi Toscana | Matrimoni), joka edusti hiukan erilaisempaa todellisuutta. Tenuta di Capezzana oli alueen kuuluisimmista ja suurimmista viinitiloista, mutta silti kun saavuimme tilalle ymmärsin, ettei ainoastaan Braccheton tilan vierailu ollut aikamatka menneisyyteen, mutta myös Tenuta di Capezzanon viinitila oli ajanpatinoima ja matkaisimme vuosikymmeniä taaksepäin. Tällä kertaan meitä oli useampi vierailija, joita johdatetiin Capezzanon salaisuuksiin, sen historiaan ja tuotantoon.

Tenuta di Capezzanon -villa oli ollut aatelisten lomanviettopaikka ja käynyt läpi monia omistajanvaihdoksia, kunnes nykyinen omistaja suku oli keskittynyt juuri viininvalmistukseen. Kiersimme läpi kostean maakellarin missä viiniä kypsytettiin eri tynnyreissä. Kosteus tihkui seinistä ja täälläkin tunnelma oli vuosikymmenien takaa. Tämä oli suoraan seurausta tilan filosofiasta, jonka mukaan tila pyrki kunnioittamaan luontoa, ja solveltamaa vuosikymmenien takaisia viininvalmistusmetodeja. Täten Capezzanon viinit olivat myös biologisesti tuotettuja.

Tilan viinikellarissa näin ensikertaa käytettävän tynnyreissä tappo colmatore eli täyttökorkin. Täyttökorkki on vihreä lasinen “pullo”, joka asennetaan tynnyrin tulppaan, ja johon kaadetaan viiniä. Tarvittaessa viiniä lisätään korkkiin, jolloin tynnyri pysyy täynnä.

Meille esiteltiin myös historiallinen rakennus, missä vinsantoa varten trebbiano ja malvasia-viinirypäleet kuivatettiin luonnonmukaisesti eli kävivät appassimento-prosessin. Näimme myös vinsantoa sisältävät tynnyrit vintillä.

Tenuta di Capezzanon viinienmaistelu oli järjestetty tilan ravintolassa, ja paikkana sekin oli aikamatka menneisyyteen. Tällä kertaa matkasimme jonnekin 1950 tai 1960 luvulle. Ravintolan sisustus oli yksinkertainen kuten tuolloin ja aikakauden musiikki vahvisti tunnelmaa kun taustalla Domenico Modugno – Nel blu dipinto di blu (- YouTube.) Maistoimme kolmea viiniä. Ensimmäiseksi tilan Barco Reale di Carmignano – D.O.C., (Viini on saanut nimensä Medicin metsästyspuistosta (“barco” tarkoittaa puistoa), jota ympäröi muuri rajaten suurimman osan nykyisistä tuotantoalueesta. ) Viini oli ns. Carmignanon nuorempi versio. Viini oli valmistettu samoista rypäleistä (Sangiovese ja Cabernet Sauvignon) ja johon oli lisätty Canaioloa. Viini oli oikein miellyttävä, eleganttikin, muttei mielestäni kovin erityislaatuinen.

Seuraavaksi saimme maistaakemme varsinaista Carmignano DOCG -viiniä, jota kypsytetään yli vuoden verran tynnyreissä ja noin 12 kuukautta pullossa. Tämä viini saikin jo makunystyräni heräämään ja ihastumaan monipuolisuudellaan, sillä viinissä oli mielenkiintoisesti rakennetta ja lupausta, että kehittyessään viini olisi varsin hienostunut viini. Mutta jo nyt viini oli valmis nautittavaksi sopivan ruuan, kuten grillipihvien kanssa. Viimeinen viini johon tutustuimme, oli Trefiano Riserva Carmignano – D.O.C.G.. Riserva versiota valmistetaan pieninä määriä Sangiovesen, Cabernetin ja Canaiolon sekoituksesta. Viini kypsytetään tonneissa 18 kuukautta ja pulloissa vähintään 2 vuotta. Tämä versio kertoi millaiseen eleganssiin ja tuoksumaailmaan Carmignanon alueen viinit parhaimmillaan kykenevät. Viinin tuoksumaailma oli monimuotoinen hedelmistä kukkasiin ja mausteisiin, ja suussa viini oli samalla pehmeä mutta päättäväinen. Aivan lopuksi lähtiessämme meille tarjottiin tilan vinsantoa, joka oli tyypilliseen tapaan kuitenkin hyvin makea. Mahdollisesti tämä on juuri vinsanto, jollaista markkinat kysyvät, mutta itse pidin parempana Fattoria di Bracchereton versiota.

Oli aika palata kotiin. Päivä oli ollut tervetullut tauko arkeen ja täynnä tunnelmallisia hetkiä. Aurinko laskeutui ja samaan aikaan heräsimme aikamatkaltamme todellisuuteen. Päivä olisi voinut olla unta, jollei auton takakontissamme olisi ollut mukana Carmignanon alueen viinejä todistamassa, että olimme todellakin olleet viinimatkalla.

Jäin pohtimaan miten aika oli todellakin pysähtynyt Carmignanossa. Vierailemilla viinitiloilla tuotantotiloja ei oltu modernisoitu, ja viinivalikoima oli pysynyt samana vuosikymmeniä. Tiloilla ei ollut jälkeäkään halusta tehdä niin muodikkaita kuohuviinejä tai pyrkiä muokkaamaan Carmignanon viinejä trendien mukaisesti mausteisemmiksi ja koostumusta raskaammaksi. Sen sijaat molemmat tilat halusivat päinvastoin kunnioittaa perinteitä ja luontoa. Olikin piristävää vaihtelua huomata, etteivät kaikki viinitilat juosseet uusimpien muoti-ilmiöiden ja markkinoiden vaatimusten perässä, ja olimme saanneet maistaa viinejä niiden alkuperäisissä asuissaan.

Suosittelen lämpimästi Carmignanon-viinialuetta heille, jotka matkustavat Firenzeen ja haluavat kierrellä alueen viinitiloja. Vaihtelua voi saada Chiantin alueen viineille hyvinkin läheltä. Tästä linkistä löytyy lisää infoa. Home page – Consorzio di Tutela dei Vini di Carmignano dal 1716 (consorziovinicarmignano.it)