Valtellinan sankarilliset nebbiola -viinit

Tuleva joulu ei vaikuta kovin leppoisalta, joten päätimme ottaa mieheni kanssa pienen irtioton ennen sitä. Kohteeksi valikoitui Valtellina, joka sijaitsee Lombardiassa, Milanon ja Como-järven pohjoispuolella, aivan Sveitsin rajan tuntumassa. Siellä ruksasin kaksi tärkeää kohdetta bucket listaltani.

Ensimmäinen kohde oli Bormiossa sijaitseva Terme Vecchie -kylpylä, jonka ulkoaltaista avautuu upea näkymä vuoristoon. Olin vieraillut kylpylässä jo noin 20 vuotta sitten, mutta tuolloin käytin silmälaseja enkä kyennyt kunnolla nauttimaan maisemista. Silmäleikkaukseni jälkeen olin pitkään suunnitellut paluuta – ja nyt se vihdoin toteutui.

Viime käynnin jälkeen kylpylää oli uudistettu merkittävästi: luonnollisten luolasaunojen lisäksi sinne oli rakennettu useita erilaisia saunoja ja porealtaita. Kylpylän yhteydessä toimii myös hotelli, ja paikka on erityisen suosittu nuorten häämatkalaisten keskuudessa. Ja ai niin, kylpylä on lapsilta ”kielletty”.

Vaikka vierailijoita oli paljon, tilaa riitti eikä ahdasta tunnelmaa syntynyt. Nautimme kevyen buffet-lounaan kylpytakeissa kuten muutkin, jonka jälkeen vietimme aikaa kylpylän altaissa ja saunoissa. Tosin saunat eivät olleet suomalaisia, vaan niitä kuumia kuivia puuhuoneita, joissa ei heitetä löylyä. Niissä minä lähinnä turhauduin.

Kylpyläaltaat olivat kaikki puolestaan hyvin rentouttavia. Nyt nautin todellakin upeasta vuoristomaisemasta kelluessani lämpimässä ulkoaltaassa. Ihmisiä altaassa oli jonkin verran, muttei kuitenkaan häiritsevästi.

Toinen tärkeä kohde bucket listallani olivat alueen viinit. Aikoinaan sommelier-kurssilla olimme maistaneet Valtellinan viinejä, joihin olin silloin ihastunut.

Valtellina on kapea ja pitkä laakso, jota reunustavat Alppien vuorijonot, joiden huipuilla kiilteli lumikerros. Laakson halki virtaa Adda-joki, ja laakson rinteet saavat auringonvaloa hyvin epätasaisesti: toiselle puolelle aurinko paistaa lähes koko päivän, toiselle vain muutaman tunnin. Tämän vuoksi suurin osa asutuksesta ja viinitarhoista sijaitsee aurinkoisemmalla rinteellä.

Valtellina on kuuluisa niin sanotusta sankarillisesta viiniviljelystä (viticoltura eroica), kuten Liguriassa ja Amalfin rannikolla. Viiniköynnökset kasvavat jyrkillä vuorenrinteillä kiviterasseilla, joille koneilla ei ole asiaa. Viljely ja sadonkorjuu tehdään lähes kokonaan käsityönä, mikä selittää pienet tuotantomäärät verrattuna moniin muihin Italian viinialueisiin. Ehkä juuri tästä syystä Valtellinan viinit eivät ole kovin tunnettuja edes italialaisten keskuudessa, vaikka ne laadullisesti ansaitsisivat huomattavasti enemmän arvostusta niin Italiassa kuin maailmallakin. Alueen viinit ovatkin jonkinlainen salaisuus, jotka harvat tuntevat.

Valtellinassa viljellään suosikkirypälettäni Nebbioloa, jota paikallisesti kutsutaan nimellä Chiavennasca. Valtellina Superiore DOCG -alueeseen kuuluvat Maroggia, Sassella, Grumello, Inferno ja Valgella, joista jokainen tuottaa hieman erilaisia Nebbiolo-viinejä maaperän, korkeuserojen ja mikroilmaston vuoksi.

Yleisesti ottaen Valtellina Superiore DOCG -viinit ovat väriltään rubiinin- tai granaatinpunaisia. Tuoksu on tunnusomainen, hienostunut ja pysyvä, ja maku kuiva, hieman tanniininen, samettinen ja harmoninen. Erityisen mielenkiintoista oli viinien selkeä mineraalisuus verrattuna muihin tuntemiini Nebbiolo-viineihin. Meille kerrottiin, että alueen kivinen maaperä pakottaa köynnösten juuret kasvamaan syvälle veden perässä, jolloin ne imevät itseensä vuoriston mineraaleja. On myös kiinnostavaa huomata, että Valtellina sijaitsee alueella, jossa Afrikan ja Euraasian mannerlaatat ovat aikanaan kohdanneet.

Valtellina Superiore DOCG -viinien vähimmäiskypsytysaika on 24 kuukautta, joista vähintään 12 kuukautta on kypsytettävä puutynnyreissä. Riserva-merkintä edellyttää vähintään kolmen vuoden kypsytystä.

Tällä matkalla onnistuin vihdoin varaamaan vierailun yhdelle alueen tunnetuimmista viinitiloista, Casa Vinicola Aldo Rainoldi https://rainoldi.com/en/ (Chiuro, Sondrio), joka tunnetaan myös nimellä Rainoldi Wines.

Meidät otettiin tilalla erittäin ystävällisesti vastaan, ja olimme vierailun ainoat vieraat. Saimme kierroksen viinikellarissa, jossa kuulimme tilan historiasta ja eri kypsytysmenetelmistä. Sen jälkeen siirryimme viinimaisteluun, jossa saimme poikkeuksellisesti itse valita viisi viiniä listalta.

Aloitimme Rosso di Valtellinalla nimeltä San Gregorio, joka oli väriltään kirkas ja hennon vaaleanpunertava, hapokas, eloisa, sekä yksinkertaisuudessaankin miellyttävä. Seuraavaksi maistoimme Grumelloa, joka oli kirsikanpunainen, hieman oranssiin vivahtava ja selvästi mausteisempi, mutta edelleen hapokkuus korostui. Suussa maistui myös kevyitä tanniineja ja mineraalisuutta.

Kolmantena ja neljäntenä viininä meille kaadettiin Sassella ja Inferno Riserva, pidempään kypsytettyjä viinejä eri alueilta. Molemmat olivat elegantteja, hapokkaita, ja hiukan jo pehmeämpiä. Viinit olivat myös harmonisia ja juuri sellaisia viinejä, joista itse pidän. Kaikki eivät kuitenkaan välttämättä arvosta tämän tyyppisiä viinejä, jos mieltymys kallistuu mehevämpiin ja voimakkaammin mausteisiin viineihin, kuten Amaroneen.

Tästä pääsen luontevasti viimeiseen viiniin, Sforzato di Valtellinaan (paikallisesti myös Sfursat). Se valmistetaan Amarone-tyyliin passimento-menetelmällä: rypäleet kuivataan ennen käymistä, jotta maut ja sokeripitoisuus tiivistyvät. Poiketen Amaronesta Sforzato ei kuitenkaan ole raskas tai ylitsepursuavan täyteläinen, vaan säilyttää Valtellinalle ominaisen hapokkuuden ja mineraalisuuden korkeasta alkoholipitoisuudesta huolimatta. Rainoldin Sforzato oli erittäin miellyttävä, sillä olin maistanut ravintolassa toisen viinitilan Sforzato-viiniä, joka ei tehnyt minuun samanlaista vaikutusta.

Viinilasit, joista maistelimme viinejä olivat todella kauniit, ja toivat viinien värin ja aromit erinomaisesti esille. Viinien kanssa tarjottiin paikallisia juustoja ja bresaolaa, Valtellinan kuuluisaa ilmakuivattua naudanlihaa. Koska viinien hapokkuus oli epätyypillisen voimakas punaviinille, jättäen pehmeyden taka-alalle, nämä kyseiset punaviinit sopivat parhaiten rasvaisten ruokien kanssa nautittavaksi, kuten makkaraleikkeleiden ja juustojen kanssa, kun taas liian suolaiset tai etikkaiset ruuat korostavat liiaksi viinien kovia ominaisuuksia.

Lopulta juttelimme viineistä itse omistajan Aldon kanssa ja ostimme muutamia tilan viinejä muistoksi ja lahjoiksi, sillä olemme huomanneet, että laadukas viini on arvostettu joulu- ja yrityslahja.

Illalla suuntasimme läheiseen Sondrion kaupunkiin, joka on Valtellinan hallinnollinen keskus. Sondrio osoittautui viihtyisäksi pieneksi kaupungiksi, joka oli koristeltu kauniisti jouluntunnelmaan. Vierailu tuntui pieneltä aikamatkalta 1980-luvulle: rauhallinen tunnelma, ystävälliset ihmiset ja runsaasti pieniä ruoka- ja vaatekauppoja antoivat kaupungille oman viehätyksensä.

Palasimme kotiin auto täynnä omenoita, juustoja ja muita paikallisia herkkuja. Suosittelen Valtellinaa lämpimästi – alue tarjoaa viinien ja gastronomian lisäksi myös erinomaiset laskettelurinteet ja upeat vaellusmahdollisuudet ympäri vuoden.