Tämä taitaa olla ensimmäinen blogikirjoitukseni tänä vuonna, sillä en ole ehtinyt viinitiloille lainkaan. Valitettavasti äidilläni todettiin vakava sairaus ja olenkin viettänyt paljon aikaa Suomessa. Nyt äitini voi paremmin ja olen palannut Italiaan, ja syntymäpäiväni kunniaksi pääsin käymään jopa viinitilalla eli siitä pieni tarina.
Mielelläni vietän syntymäpäivät jossain muualla kuin kotona, mutta tänä vuonna ongelma oli sää. Olisin halunnut Liguriaan, mutta sinne luvattiin viikonlopuksi sadetta. Lopulta löysin sääkartalta auringoisen paikan Lago Maggioren luona pohjois-Italiasta, jonne olinkin halunnut palata jo vuosia, koska järvi on mielestä Italian kaunein.
Viimeisen iltani 54 vuotiaana halusin viettää muuten kuin rauhallisesti, ja siksi suuntasimme koko perheen voimin Milanoon. Milanosta haluan mainita kaksi lempipaikkaani. Ensimmäinen on Palazzo Reale Homepage | Palazzo Reale Milano jossa on hienoja taidenäyttelyitä tarjolla, jonne emme nyt valitettavasti ehtineet. Toinen on Jazz ja musiikkiclubi Blue NoteJazz Club, Ristorante, Location Eventi Milano | Blue Note, jossa näkee upeita huippuartisteja. Syntymäpäivän kunniaksi näimme ja ennen kaikkea koimme upean Nik Westin konsertin. Koira jäi kuitenkin hotellille.
Syntymäpäivä suunnitelmiini kuului myös mahdollisesti jokin viinitilavierailu, mutta oliko sellaisia Lago Maggioren suunnalla? Alue sijaitsi Lombardan ja Piemonten välimaastossa, enkä ollut kuullut alueen viineistä. Viinitiloja ei alueella ollut paljon, mutta löysin järven etuosasta ns. Colli Noveresi DOC viinialueen, ja Cogo-viinitilan Cantine Cogo | Vini biologici delle Colline Novaresi | Gattico .
Colline Novaresi DOC kattaa laajan maa-alueen Koillis-Piemontessa, lännestä itään Sesia-joen vasemman rannan (joka virtaa Monte Rosasta) ja Ticino-joen oikean rannan (joka virtaa Gotthardin vuoristosta) välillä. Maisemaa hallitsee upea jättiläinen, Monte Rosa.
Viininviljelyllä tällä alueella on ikivanhat perinteet, roomalaisten ajoista asti, kuten kaikkialla Italiassa. Colli Noveresi-viinialuella, viljeltiin tyypillisintä Piemonten viinilajiketta, Nebbiolaa, joka on yksi suosikkiviinilajikkeeni. Olinkin utelias tietämään millainen viini syntyisi Nebbiolosta Lago Maggioren lähellä.
Kun saavuimme huomasin, ettei alueella sijainnut paljon viinitiloja, verrattuna muihin Piemonten viinialueisiin kuten Langheen. Itse asiassa viinitila sijaitsi keskellä metsikköä, ja jossain kaukana kimalteli Monte Rosa lumenpeitossa. Tila oli vierailun aikana myllerryksen keskellä, sillä tilalla oli rakennusprojekti käynnissä. Omistajat olivat laajentamassa tilaa ja rakensivat tilalle myös B&B huoneita.
Ihastelin kuitenkin aivan ensimmäiseksi raikasta ja puhdasta ilmaa, mikä ei ole niin itsestään selvyys Italiassa.
Coco-viinitila oli nuori ja perheyritys, joka oli perustettu isoisän viiniköynnösten rauniolle. Nyt viinitilaa pyörittivät sisko ja veli. Omistajista sisko vei meidät kierrokselle viiniköynnösten maailmaan, ja kertoi biologisen viinituotannon vaikeuksista.
Sadonkorjuun he olivat juuri suorittaneet, mutta heidän suuri ongelmansa oli uusi kovakuoriaislaji, joka oli saapunut Japanista luultavasti lentokoneella (Malpensan lentokenttä sijaitsee lähellä). Tämä kuoriainen söi viiniköynnösten lehdet ja tuottaessaan biologisia viinejä, he eivät voineet käyttää hyönteismyrkkyjä. Ongelma oli suuri, ei vain viinituottajille, vaan koko maataloudella, sillä kuoriaiselle kelpasivat vihannes ja hedelmäpuiden lehdet, ja kuoriainen viihtyi hyvin Italiassa ja oli alkanut leviämään laajalti Pohjois- Italiassa. Toinen suuri ongelma heille biologisten viinien tuottajana oli se, että alueella satoi paljon ja usein, ja sateet aiheuttivat rypäleissä hometta. Viinituottajat olivat todellakin luonnon armoille, ja viininviljelijäksi ryhtyminen vaatii paljon kärsivällisyyttä ja rohkeutta, ja kenties myös itsepäisyyttä.
Seuraavaksi siirryimme viininmaisteluun. Ensimmäisenä maistoimme heidän valkoviiniä (LA MARCHINA), joka oli tuotettu Piemonten alueen omasta viinilajikkeesta Erbaluce. Minuun viini ei tehnyt vaikutusta, koska se ei lahjoittanut monipuolisia aromeja, ja suussa se oli teräksinen kuin teräsallas jossa se oli kypsynyt. Viinin rakenne oli vahva, johtuen myös alkoholista, koska viini jätti lasiin ns. kaaret, mikä oli harvinaista valkoviinillä. Viiniä kypsyttämällä esim. tammitynnyrissä viini voisi kenties muodostua aromeiltaan monipuolisemmaksi.
Sen sijaan tilan Rose-viini (IL SORNINO), joka oli Nebbiolasta valmistettu, tarjosi monipuolisen tuoksumaailman, ja suussa se oli selkeä ja päättäväinen, mutta miellyttävä. Ei mikään tyttöjen rose vaan, aikuisen naisen viini, joka sopii aika monen aterian yhteyteen. Alkoholipitoisuus myös Rose viinillä oli tavallista korkeampi. Viimeiseksi maistoimme heidän kahta Nebbiola-punaviiniä. Ensimmäinen viini (IL SORNO) oli yksinkertaisempi niin tuoksuiltaan kuin suussa, mutta kirkas ja miellyttävä. Toinen nebbiola (IL SORNO 15), joka oli valmistettu laadukkaimmista viinirypäleistä, oli monipuolisempi ja vaikkakin ns. vielä vihreä, sen tanniinit muistuttivat olemassa olostaan, joten kypsyessään viini toisi Nebbiolon monivivahteisuuden mukanaan.
Tilan viinit olivat kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen kokemus Nebbiolo -viinien ystäville, vaikka ne eivät yltäneet Langhen viinien monimuotoisuuteen. Viinit olivat raikkaampia ja hieman yksinkertaisempia, mutta juuri tämä teki niistä helposti lähestyttäviä ja rehellisiä. Biologinen tuotantotapa toi viineihin puhtautta ja aitoutta. Koska tanniinit olivat hillitympiä, eivätkä viinit olleet liian raskaita, viinit sopivat hyvin aterian kanssa nautittavaksi. Myös ikääntyessään viinit kehittyisivät, tuoden esiin Nebbiolon tyypillisen rakenteen ja aromikirjon, mutta vaativat kärsivällisyyttä – aivan kuten viinitilan omistajat, jotka ovat luonnon armoilla päivittäin.
Colli Noveresi Nebbiolot tarjoavat siis hienon kontrastin tunnetummille Piemonten alueille, ja niissä on oma viehätyksensä raikkaudellaan ja aitoudellaan.
Itse pidän juuri tällaisesta yksinkertaisuudesta viineissä, eli kun viinit eivät ole liian ”sokerisia” eli mehumaisia ja mausteisia, vaan niistä on helposti aistittavissa viinin elementit, aromit, raikkaus, tannisuus, mineraalisuus ja pehmeys. Mietinkin osaisivatko ihmiset arvostaa Suomessa kyseisiä viinejä?
Mielenkiinnolla jään seuraamaan alueen tulevaa kehitystä. Nyt kun ns. matala Piemonten alue, mm. Langhe on kärsinyt kuumuudesta ja kuivuudesta, niin kenties viljelivät siirtyvät korkeammalle kukkuloille. Toki en osaa sanoa, onko maaperä yhtä sopiva täällä kuin Langhessa, ja ensin pitäisi voittaa Japanin kuoriainen, ettei se tule tuhoamaan viininviljelyä ja koko maatalouden tuotantoa Italiassa.
Maistelu oli kivan rento, jonka olimme maksaneet etukäteen. Olimme tilanneet maisteluun mukaan suuren leikkele lautasen, joka täytti meidät hyvin.
Vaikka Conegon-viinitila oli vaatimaton, ja heidän viiniensä tuotanto vaati kenties vielä hiukan aikaa ja kehittämistä, niin tilanomistajat rakastivat selkeästi työtään vaikeista olosuhteista huolimatta, mikä oli ihailtavaa.
Viinitilavierailun jälkeen lähdimme kohti Lago Maggiorea ja Aronaa, josta olimme varanneet ravintolan lounaaksi. Aurinko lämmitti, vaikka syksyä oli jo ilmassa, ja Lago Maggiore kimalsi sinisyyttä. Arona kuhisi ihmisiä ja antiikkikaupustelijoita, ja koiramme tutustui innokkaasti muihin koiriin rantareitillä.
Söimme lounaan vähän erikoisemmassa ravintolassa https://www.condividerearona.com/,
missä päätimme testata löytyisikö ravintolasta paikallista viiniä. Tämä siksi, että vierailun yhteydessä olimme keskustelleet siitä, että valitettavan usein paikallisten ravintoloiden viinilistoilta ei löydy paikallisia viinejä. Itsekin olen varmaan maininnut sen, että Italiassa kannattaa aina valita ruuan kanssa paikallinen viini, sillä ne sopivat yhteen luonnostaan. Parhaiten tämä toteutuu Toscanassa, mutta muualla usein viinilistoilla on samoja kuuluisia viinejä, eikä niinkään paikallista tuotantoa. No, tässä kyseissä ravintolassa löytyi myös paikallisia viinejä, tosin ei kuitenkaan kovin montaa.
Kaikin puolin vietin onnellisen syntymäpäivän, varsinkin koska tyttäreni, joka oli pitkään elänyt kapina-vaihettaan, oli mukanamme. Valitettavasti jouduimme lähtemään takaisin Reggio Emiliaan jo iltapäivällä, jotta emme saapuisi yömyöhään. Kuiskasin kuitenkin sinisyyttä hohtavalle järvelle lupauksen, että palaisin pian uudestaan.
Italia Viinilasissa 