Tämän viinimatkan Montalcinoon piti tapahtua viime syksynä. Olin varannut viinitilavierailut ja maksanut ne etukäteen. Mutta sitten sairastuin Covidiin, ja jouduin perumaan kaiken. Viinitilat olivat kuitenkin ystävällisesti luvanneet, että voisin siirtää vierailua myöhemmin. Vuoden olinkin pohtinut, mikä olisi sopiva hetki aikatauluissamme vierailla Montalcinossa, kunnes viime viikonloppu, eli marraskuun puoliväli vaikutti otolliselta harkita pakoa arjestamme, joka on täynnä kiireitä ja mieheni sairaiden vanhempien asioiden huolehtimista. Myös ilma oli sopivan syksyisen viileä, juuri sopiva kuuluisan Brunello di Montalcinon tutustumiseen.
Olimme onnekkaita, sillä aurinko paistoi kirkkaasti ja viinitarhojen keltaiset lehdet kimaltelivat maisemassa kultaisina. Toscanassa on pittorescoa vähän kaikkialla, mutta Montalcinon maisemat olivat erityisen kauniit. Mieleeni tulivat ne monet renessanssiajan maalaukset, joissa toscanalaiset kukkulat esiintyivät taustalla syvyysvaikutelmaa luomassa.
Olin varannut ensimmäisen viinimaistelun perjantaiksi Tommasi Wineryn Casisanon viinitilalta. Olin valinnut kyseisen viinitilan sattumalta, kuten lähes aina, joten minulla ei ollut käsitystä mitä minua odottaisi. Annoin kohtalon päättää, ja jälleen kerran se päätti erinomaisesti puolestani.
Montalcinon alue sijaitsi aikojen alussa merenpohjassa, mistä todistavat useat mereneläinten fossiilit pelloilta. Alueen maaperä on siten omaperäinen, ja ravinnerikas, josta viiniköynnöksen juuret imemät maaperästä ravinteita, joiden ansiosta viinirypäleet ovat aromirikkaita. Myös ilmasto, tuulisuus ja lämpötilanvaihtelut yön ja päivän välillä kehittävät viinirypäleitä, jotka soveltuvat viinin vanhettumiseen.
Brunello di Montalcinon DOCG valmistussäännön mukaan, Brunelloa pitää kypsyttää viinitynnyreissä, mutta mielenkiintoista on, että ohjesääntö ei kerro minkä kokoisissa viinitynnyreissä ja minkä laatuinen puutynnyrin pitää olla. Siitä syystä jokainen tuottaja tekee omat valintansa, ja tekee omankaltaista brunnelloa. Säännöstön mukaan kuitenkin Brunello di Montalcino pitää kypsyä vähintään kaksi vuotta tammitynnyreissä. vähintään 4 kk pullossa (6kk Riserva), mutta usein kypsymisajat ovat pitempiä. Lisäksi säännöstön mukaan Brunello di Montalcino syntyy ainoastaan Brunellon kunnan alueella, ja viinirypäleistä valintaan parhaimmisto, eli koko satoa ei käytetä viinin valmistukseen.
Viinitilan opas aluksi kierrätti meitä viiniköynnösten keskellä ja viinintuotanto tiloissa kertoen heidän viinien valmistusfilosofiasta ja tilan historiasta. Kyseessä oli siis Tommasi Wine Tours | Tommasi Wine Hospitality (Tommasi Winery on kuuluisa erityisesti Valpolicellan alueelta Amaronestaan, mutta omistaa viinitiloja myös muualla Italiassa) ostama viinitila vuonna 2015. Viinintuotantotilat olivat suhteellisen vaatimattomat.
Kun astuimme sisälle viinienmaistelu saliin, tapasimme myös itse omistajat, jotka tervehtivät meitä ystävällisesti. Yleensä en koskaan mainitse kirjoittavani blogiani, mutta nyt se lipsahti suustani ja samoin kuin se tietenkin, että olen Suomesta. Yllätyksekseni he kertoivat olleensa juuri Suomessa tapaamassa viinien maahantuottajien edustajia. Heille oli kerrottu, että pian Suomessa kaikki alkoholi vapautuisi oikeistohallituksen ansioita. Ihmettelin asiaa hiukan ääneen, sillä jo väkevimpien oluiden ja kevyiden viinien saattaminen kauppoihin oli ollut pitkällinen prosessi ymmärrykseni mukaan. Mutta mitäpä minä Suomen asioista ymmärtäisin Italian syrjäkyliltä seuratessani Suomen tapahtumia.
Mutta sitten itse viinienmaisteluun. Se oli järjestetty aivan upeasti, tarjolla oli juustoja ja leikkeleitä ja tietenkin Brunelloa montaa vuosikertaa. Aloitimme vuodesta 2019, siirryimme vuosiin, 2017(Riserva), 2013, vuoteen 2010.
Joukossa oli myös vuoden 2013 Colombaiolo, joka valmistetaan tietystä, erityisestä viiniköynnöksestä, mikä takaa erityisen laadukkaan viinin.
Tällainen ns. verticale maistelu eli eri vuosikertojen maistelu sopi juuri Brunellolle, todistaen miten samasta viinirypäleestä saattoi syntyä erilainen viini riippuen kyseisen vuoden sääolosuhteista. Eri vuosikerroista löytyi mielenkiintoisia eroja, mutta kaikille oli yhteistä viinin raikkaus, joka oli tasapainossa muiden viinien komponenttien kanssa, mutta silti yllättävän selkeä. Tosin vuosikerrat ennen vuotta 2015 olivat erilaisia, sillä niiden mineraalisuus oli vähäinen, mutta jonka ilmeisesti Tommasi Winery enologit olivat osanneet nostaa esille viinissä, sillä myöhemmin mineraalisuus oli tapapainossa muiden elementtien kanssa. Muuten myös vanhimmat viinit olivat laadukkaista viinejä, ja todistivat miten loistava maaperä viineille, oli Montalcino ja Casisanonkin alue. Erityisesti tilan arvokkain viini Colombaiolo, joka valmistetaan parhaimmista viiniköynnöksen viinirypäleistä, erottui edukseen. Melkein unohdin mainita heidän Rosso di Montalcino, joka on ylitti odotukseni. Se valmistetaan myös Sangiovese viinirypäleistä, mutta jonka kypsyttämisaika on lyhyempi, ja jonka viinirypäleiden kasvupaikka ei ole yhtä arvokas kuin Brunellon.
En käy tämän tarkemmin kirjoittamaan viineistä, sillä Casisanon viinit löytyvät Alkosta (paitsi että nyt näyttävät olleen loppuneen), ja voitte itse maistaa miltä heidän viininsä maistuvat, ja katsella kuvista, missä ympäristössä viinit kehittyvät. Kyseessä on mielestäni erittäin hyvä laatu ja hintasuhde.
Tässä vaiheessa uteliaisuuteni oli herännyt Brunelloa kohtaan, joten illan hämärässä poikkesimme läheisen viinitilan Poggio Anticon viinitilalla maistamassa heidän viinejään. Poggio Antico oli hyvin toisen tyyppinen viinitila, Belgialaisten omistama ja jonka viinitilukset ja maisemat olivat todella upeat. Maistoimme muutamaa heidän viiniään. Rosso di Montalcino, Brunelloa, ja Brunello riservaa, ja Super Tuscany tyyppistä viiniä Cabernet Savignosta. Heidän Rosso di Montalcino oli verraton, mutta Brunello oli aivan erityyppinen, hedelmällisempi ja mausteisempi kuin Casisanon, ja itse en ihastunut kyseiseen Brunelloon. Parempi niin sillä Poggio Anticon viinit olivat jo aivan omaa hintaluokkaansa. Cabernet Savignon viini myöskään vakuuttanut, enkä oikein edes ymmärtänyt miksi he halusivat valmistaa kyseistä viiniä. Kenties viini miellytti ulkomaisia ostajia.
Tämän jälkeen kävimme illallisella perinteisessä Toscanalaisessa ravintolassa Ristorante San Giorgio Montalcino, jonka jälkeen matkasimme huoneistoon, jonka olimme vuokranneet läheisestä Castenuovo dell’Abatesta. Oli suloista nukkua ja herätä keskiaikaisessa Disneylandin kulisseja muistuttavassa kylässä.
Seuraavana päivänä meillä oli lounas aikaan valittu maistelu toiselta viinitilalla, mutta aamupäivä meillä oli vapaa. Kiertelimme Montalcinon kylää, joka oli heräilemässä, mutta ilmassa oli juhlan tuntua, sillä Montalcinossa pidettiin parhaillaan Benvenuto Brunello tapahtuma. Kyseissä tapahtumassa viinintuottajat esittelivät uusinta/viimeisintä Brunellon vuosikertaa, ns. anteprima, ennen kuin se debytoi varsinaisesti markkinoilla. Tapahtumaan oli pääsymaksu, ja emmekä halunneet ”ahmia” liikaa brunelloja ennen seuraa viininmaistelua, niin jätimme tapahtuman väliin.
Sen sijaan päätimme poiketa paikallisessa Enotecassa Da Rizieri maistelemassa muutamia brunelloja. Se olikin hyvä idea, sillä maistelusta kehittyi itselle hyvä brunellojen oppitunti. Maistelemalla eri tuottajien brunelloja hahmottui miten erilaisia brunelloja alueella tuotetaan ja millaisista brunelloista itse viehätyn.
Opin, että itse viehätyn selkeistä, ehkä hiukan pelkistetyistä brunelloista, joissa aromit ovat harmoniset ja intensiiviset, ja ennen kaikkea elegantit. Tämä eleganttius on vaikea selittää, sillä kuten yleensä tyyliä ja hienostuneisuutta ei synny ainoastaan parhailla tuotantomenetelmillä tai optimaalisella maaperällä, vaan tietynlaisesta tyylitajusta. Monet brunellojen tuottajat pyrkivät miellyttämään ulkomaisia asiakkaitaan, jotka ovat tottuneet punaviineihin, joissa marjojen ja mausteiden aromit ovat päällimmäisiä ja suussa runsaan täyteläisiä. Löysin myös oman suosikkini Enotecan viineistä, viinitilalta Ridolfi. Seuraavan kerran saatan suunnistaa suoraan heille.
Brunello di Montalcinon hinnat vaihtelevat viinitilojen mukaan. Usein myös vuosikertojen mukaan. Kalleimmat saattavat maksaa monta sataa euroa, ja hinta yleensä se kertoo myös Brunellon laadusta. Mutta ei aina. Ihan kiitettävän laadukkaita brunelloja voi löytää myös 50€ ja 100€ hintahaarukasta.
Tämän jälkeen suuntasimme koti Mastrojannin- viinitilaa Mastrojanni Montalcino Home, ja maisemat sen kun kaunistuivat entisestään.
Meidän viinitilan opas oli tällä kertaa ihana nuorimies, josta pursui aimo annos rakkautta viinejä ja viininvalmistusta kohtaan. Saimmekin hyvin yksityiskohtaisen esittelyn viinitilasta ja sen viininvalmistus prosesseista. Mastrojannin viinitila kuuluu myös vuodesta 2008 lähtien suuryhtiöön nimeltä Illy Caffé Group, joka olikin investoinut viinitilaan huomattavasti. Paitsi, että uusi omistaja oli uusinut viinin tuotantotilat, viiniä kypsytettiin uusissa erimuotoisissa betonitankeissa, joissa testattiin mikä synnyttäisi parhaimman laatuisen viinin. Sen lisäksi viinejä kypsytettiin eri muotoisissa ja kokoisissa viinitynnyreissä, jotka oli rakennettu eri kansallisuutta edustavista puulajeista. Eli toisin sanoen pientä ”kikkailua” oli ilmassa, ja vaikutti että tila etsi omaa suuntansa, sekä pyrki kehittämään viinejänsä mahdollisimman monipuolisesti.
Olinkin hyvin utelias maistamaan viinejä. Myös Mastrojannin viinejä löytyy Alkosta Tuotteet | Alko, joten voitte itse maistaa tilan viinejä. Itse toteankin lyhyesti, tilan Rosso di Montalcino ja Brunello olivat erinomaisia, juuri sellaisia mitä itse arvostan. Sen sijaan he valmistivat viiniä myös Ciliegiolosta ja Sangiovesen ja Cabernet Savignonin sekoituksesta, joista kumpikaan ei vakuuttanut meitä. Lopuksi bonuksena saimme maistaa myös keltaisen sinettivahan Brunelloa, joka tuotetaan tietystä laadukkaista Sangiovese viinirypäleistä, ja jota valmistetaan rajoitettu määrä. Se oli suurenmoinen makukokemus, juuri sellainen viini, jota haluaisi nauttia kotona, hitaasti ja rauhassa ystävien kanssa, koska se ansaitsee täyden huomion.
Tämän jälkeen sanoimme hyvästit kauniille Montalcinon maisemille ja lähdimme yöksi meidän Toscanan kotiin, jonne ajoimme tunnissa. Olin jo päättänyt, että palaisimme uudestaan joku kaunis päivä kauniiseen Montalcinoon ja Brunellojen ”kotimaahan”.
Meillä oli seuraavaksi päiväksi, sunnuntaiksi, jo valmiina ohjelmaa, kuten oliiviöljyn ostoa, mutta lauantai-illalla saimme puhelun sairaalasta, että mieheni isän tila oli huonontunut yllätten, ja lähdimme sunnuntaiaamulla varhain ajamaan kohti Reggio Emiliaan, ja matkalla saimme kuulla suru-uutisen.
Italiassa hautajaiset järjestetään parin päivän sisään, joten viime päivät ovatkin olleet täynnä tunteita.
Dicette Pulecenella: ‘Nu maccarone vale cchiù ‘e ciente vermecielle.
suom. Pulcinellan sanonta: ”Yksi makaroni on arvokkaampi kuin sata vermicelliä”, mikä tarkoittaa, että yksi kykenevä ihminen on arvokkaampi kuin sata epäpätevää.
Jää hyvästi Carminello, DOC Napoletano.
Toivottavasti taivaassa löydät loistavat pitopöydät, ja runsaasti hyvää viiniä!
Italia Viinilasissa 