Kesän alku oli kaikin puolin kiireinen ja viinivarastomme ei kaivannut täydennystä, joten olin hyvin epätyypillisesti unohtanut viinitilat. ( Ho forse un’ossessione?)
Nyt heinäkuun alussa valkoviinit alkoivat olla viinikellarissa vähemmistönä, varsinkin kevyemmät kesäiset valkoviinit. Koska periaatteeni on ostaa viiniä lähinnä viinitiloilta, niin aloin pohtia milloin ehtisimme poikkeamaan jossain päin Italiaa viinitilalla.
Haaveilin Ligurian aromikkaista valkoviineistä, mutta kesällä turistiaikaan en halunnut sinne lähteä. Toisaalta Toscanan Vermentino oli mielestäni liian hapokasta makuuni. Sopiva tilaisuus sattui sunnuntaiksi, kun olimme Toscanassa ja sunnuntaina sää muuttui sateiseksi, jolloin päätimme lähteä aikaisemmin kohti kotia ja Reggio Emiliaa. Täysin käytännön syistä siis kohteeksi osui Luccan lähellä sijaitseva Colli Lucchesi. Se oli sopivasti matkan varrella, ja sieltä löytyi myös sunnuntaina auki oleva viinitila Tenuta Adamo | Wine and hospitality, josta onnistuin varaamaan jopa vielä niin myöhään kuin itse sunnuntaiaamulla viinimaistelun.
Todettakoon että kun saavuimme sunnuntai iltapäivästä Luccaan olin hiukan pessimistinen ja odotukseni eivät olleet korkealla. Luccassa olin käynyt jo useamman kerran, ja mielestäni se on yksi Toscanan kauneimpia ja omaperäisempiä kaupunkeja, mutta viinialueesta en ollut koskaan kuullut mainittavan. Totta puhuen, Colli Lucchesi ei ole kovin arvostettu viinialue, kuin muut Toscanan viinialueet kuten Chianti, Brunello di Montalcino, Bolgheri, Nobile di Montepulciano, ja monet muut. Lisäksi Luccaan päästyämme ulkona ukkosti ja satoi kaatamalla. Sade oli tosin minulle tervetullutta, varsinkin koska se puhdisti auton Saharan hiekkasateen tomusta, jota oli satanut aamupäivällä ties kuinka monennen kerran tänä kesänä.
Ajaessamme ukkosmyräkän keskellä kohti viinitilalla olin positiivisesti yllättynyt, kun muutaman kilometrin päästä Luccan keskustasta nousivat kauniit vihreät kukkulat ja viiniköynnökset. Ihastellessani maisemaa, ajattelin että jo nämä maisemat ovat vierailun arvoisia. Jälleen kerran oli todettava, että Italia on täynnä vielä 30 vuoden jälkeenkin tuntemattoman kauniita paikkoja kuten tämä Colli Lucchesi.
Muutama sana Colli Lucchesin viineistä. Itse asiassa DOC-luokitus oli annettu Colline Lucchesin viineille ensimmäisten joukossa Toscanassa vuonna 1968, tosin aluksi vain punaviineille. Kuten muuallakin Toscanassa, Sangiovese-viiniköynnös, jota Luccalaiset kutsuvat ”Sangiovetoksi”, oli yleisimmin viljelty, ja yhdessä Canaiolo-, Ciliegiolo- ja Colorino-, Merlot-, Syrah-, Moscat- ja Aleatico- viinirypäleiden kanssa siitä valmistettiin blend viinejä . Vuonna 1985 Colline Lucchesi DOC luokitus annettiin myös valkoviineille, ja perinteisen Trebbiano Toscanan lisäksi alueella viljellään Vermentino, Greco ja Grechetto, Malvasia del Chianti viinirypäleitä. Valkoviineihin saatetaan lisätä myös hiukan Chardonnayta ja Sauvignonea. Blend viinien lisäksi alueella valmistetaan yksinomaan Sangiovese- ja Merlot tai Vermentinosta ja Sauvignosta valmistettuja viinejä. Alueella valmistetaan myös kuuluisaa Vin Santoa ja sen ylhäistä versiota Vin Santo Occhio di Pernice.
Kun saavuimme viinitilalle, siellä valitsi pieni kaaos. Vierailijoita oli paljon, ja sade oli ajanut kaikki katoksen alle. Olin hyvin yllättynyt kuinka paljon tilalla oli vierailijoita, jotka lähes kaikki olivat ulkomaalaisia, ja englanninkielinen puhe ja nauru täyttikin tilan. Pienen alkuhämmennyksen jälkeen meidät istutettiin italialaisten ryhmään, ja viininmaistelu saattoi alkaa.
Ensimmäiseksi meille kaadettiin yllättäen tilan roséviiniä, eikä valkoviiniä. Tätä tavanomaisesta poikkeavaa viininmaisteluetikettiä selitettiin sillä, että valkoviini oli rakenteeltaan monipuolisempi. Se pitikin paikkansa. Tilan roséviini Toscana Rosato (Sangiovese, Merlot, Cabernet ja hiukan Moscato d’Amburgo ) oli kevyen kesäinen maultaan ja tuoksuiltaan, mutta jokseenkin keskinkertainen. Sen sijaan tilan valkoviini Toscana Bianco (Trebbiano, Malvasia Bianca, Vermentino ja muita paikallisia valkoviinilajikkeita) oli kerrassaan monimuotoinen, hapokas, josta löytyi sekä pehmeyttä että mineraalisuutta, ja oli miellyttävän pitkäkestoinen.
Muutaman viinin jälkeen siirryimme viininvalmistustiloihin, jotka olivat saman aikaan modernit että vanhanaikaiset. Tämä selittyi tilan historialla. Kyseessä oli hyvin perinteinen ja vanha viinitila nimeltä Creo, joka oli vuosien ajan keskittynyt enemmänkin määrään kuin laatuun. Mutta muutama vuosi sitten omistaja kohtasi Kaliforniassa innokkaan nuoren amerikkalaisen ostajan, joka nyt valmisti viiniä yhdessä toisen nuoren italialaisen kanssa. Viinitila oli selvästi kehityksen tiellä, yhdistäen vanhaa ja uutta, ja etsien omaa viinimaailmaansa. Siihen Colli Lucchesi tarjosi monta mahdollisuutta, koska alueen DOC oli hyvin joustava ja monipuolinen viinilajikkeiltaan.
Kierroksen jälkeen saimme eteemme herkullisen leikelautasen, sekä maistoimme viimeisenä tilan kolmea punaviiniä. Tilan ensimmäinen punaviini Toscana Rosso (Sangiovese, Colorino, Malvasia Nera) tarjoiltiin kylmänä ja esitettiin kevyenä aperitiivipunaviininä, mutta se ei tehnyt oikein kehenkään ryhmässämme vaikutusta. Itse ihmettelinkin, miksi kyseistä viiniä edes tuotettiin. Kaksi muuta punaviiniä Agnese (Sangiovese, Cabernet Sauvignon, Merlot) ja Macenere (Sangiovese. 100%) saivat ristiriitaisen vastaanoton. Kummankaan punaviinin tanniinit eivät olleet pääosassa, kuten kohtaamillani viineillä on tapana Toscanassa, vaan viinit olivat miellyttävän kevyen hapokkaita, ja ehkä jopa naisellisen elegantteja.
Vaikka tilan viinit eivät odotetusti tehneet suurta vaikutusta, niin muu viininmaistelutilaisuus oli ansiokkaasti järjestetty. Meitä oli kiva ryhmä, ja meidän viinioppaamme oli suurenmoisen ystävällinen, ja kaiken kaikkiaan tunnelma oli rento ja iloisen italialainen.
Haluankin ehdottomasti suositella viinitilavierailua Adamo-viinitilalla. Viininmaistelu oli järjestetty ukkosmyrskystä huolimatta ammattitaidolla meille ja muille kymmenille amerikkalaisille, jotka vierailivat tilalla. Monen viinitilavierailukokemusten jälkeen tämä oli kaikkein kansainvälisin, jopa kalifornialaisin ja hipsterimäisin viininmaistelukokemus. Ilmassa oli nuorekkaan ja trendikkään juhlan tunnelmaa, joka oli mieluisaa vaihtelua.
Viinitila poikkesi myös siinä, ettei se ollut kehittänyt narratiivia, jonka kautta viinien maine ja tilan menestys luotiin, vaan tilaa markkinoitiin aivan toisin tavoin nuorelle yleisölle, kuten aktiivisilla FB ja Instagram sivuilla.
Olin tyytyväinen, että juuri tilan valkoviini oli osoittanut juuri sellaiseksi jota olin kaivannut, joten ostimme sitä ja muutaman punaviininkin. Mielestäni tilan viinien hintalaatusuhdekin oli oikea. Melkein unohdin mainita tilan aromikkaan oliiviöljyn, jota tarjoiltiin yhdessä viinien kanssa, ja jota ostimme myös mukaamme.
Viinitilavierailun jälkeen pyysimme suosituksen läheisestä ravintolasta, ja saimmekin loistavan sellaisen, ravintolan nimeltä Vipore, jota haluan suositella viinitilan ohella. Luccan kukkuloilta oli vielä muutama tunti ajomatkaa kotia, mutta viinitilavierailu oli ollut piristävä kokemus, joten matkasimme kotiin iloisin mielin, vaikka arki koittaisi seuraavana päivänä.
Luccaa minun ei tarvitse kai edes suositella, sillä olettehan jo kaikki vierailleet kaupungissa?
ps. Konserteista kiinnostuneille kannattaa ottaa seurantaan https://www.luccasummerfestival.it/, sillä kesällä Luccassa järjestetään maailmanluokan konsertteja. Kävimme muutama vuosi sitten kuuntelemassa Elton Johnia, ja konsertti oli hyvin järjestetty.
Italia Viinilasissa 