Viimeinen viiniturismi kokemukseni oli nopea ja hyvin yksipuolinen, joten mietin että mainitsenko asiasta ollenkaan. Ajattelin sitten kuitenkin, että kenties jollekulle, joka tuntee Italian jo hyvin, on saattanut jäädä varjoon tämä kolkka Italiasta.
Veneton kuuluisin ja parhaimmat viinit löytyvät Valpolicellan alueella ( voit lukea blogistani täältä https://atomic-temporary-160930738.wpcomstaging.com/2023/06/01/mielenrauhaa-ja-viineja-valpolicellassa/ tai täältä https://atomic-temporary-160930738.wpcomstaging.com/2021/11/30/amarone-talvisen-iltapaivan-taydellinen-viini/ ) mutta Italia ei olisi Italia, jos viinialueita ei löytyisi vähän joka suunnalta. Yksi näistä Colli Euganei sijaitsee Padovan ja Vicenzan lähellä.
Asuimme noin 15 vuotta sitten Vicenzassa vuoden verran, missä viihdyin oikein hyvin, ja jonne minulle oli hiukan ikävä. Toukokuussa minulla on ollut tapana osallistua johonkin Cantine Aperte- tapahtumaan (Viinitilojen avoimet ovet) ja päätinkin yhdistää molemmat mieliteot lauantaina yhdessä mieheni kanssa. Tytär jätettiin läksyjen pariin, joita onkin paljon loppukeväästä, ja koira hänen seuraksi. Varastimme siis vähän siis omaa aikaa tai parisuhde aikaa tai mitä näitä nyt on.
Kun saavuimme Veneton alueelle, tummat ukkospilvet varjostivat taivaanrantaa, mutta eivät kuitenkaan pilanneet kaunista pyöreiden ja vihreiden kukkuloiden Colli Euganein maisemaa. Kukkulat ovatkin ihastuttava näkymä niin muuten niin tasaisessa Veneton maastossa.
Colli Euganei viinit eivät ole kovin kuuluisia, ja alueella viljellään vain lähinnä DOC-laatuluokituksen viinejä. Tästä huolimatta alueen viinit ovat tutustumisen arvoisia, jo yksistään sen vuoksi, että ne ovat hyvin monimuotoisia, ja erilaisia kuin muualla Italiassa, ja todistavat jälleen miten monipuolinen ja vaihteleva Italian viininviljelykulttuuri on.
Meidän Cantine Aperte -Colli Euganei päivä ei alkanut kuitenkaan kovin lupaavasti. Minulla oli netistä poimittu lista viinitiloista, jotka osallistuivat Cantine Aperte päivään, mutta kävimme auton kanssa muutaman kyseisen listan viinitilan pihalla pyörähtämässä vain todetaksemme, ettei mitään tapahtumaa ollut menossa tai että viinitila aukaisisi ovensa vasta sunnuntaina. Olin jo luopunut toivosta, ja valmis toteuttamaan suunnitelman B ( ihmisellä pitää olla aina varalla suunnitelma B, tai jos ei ole, se pitää keksiä), mutta sitten kun nousimme erästä kukkulan rinnettä ja saavuimme Il Pianzio- viinitilalle https://www.ilpianzio.it/ , joka oli auki.
Kyseessä oli pieni perheyritys, jossa aikuiset lapset ja vanhemmat, sekä sedät ja tädit työskentelivät yhdessä. Viinitilalla oli parhaillaan alkamassa heidän viiniensä ohjattu maistelu, johon mahduimme mukaan vielä, vaikka emme olleet varanneet maistelua etukäteen. Viinitilan maistelusali oli oikein viihtyisä, josta avautui viehättävä maisema kukkuloilta alas laaksoon.
Maisteluun kuului tilan kaksi valkoviiniä, kaksi tilan punaviiniä ja iso juusto- ja leikkelelautanen, ja tilaisuus maksoi 20€ per henkilö. Il Pianzion-viinitilalla valmistettiin hyvin montaa eri viinilaatua, joista sitten saatoimme valita viinit joihin halusimme tutustua. Teimme kuitenkin niin, että molemmat otimme eri viinejä, jolloin saatoimme maistaa useampaa viinejä eli lähes koko skaalan heidän viineistään.
Valkoviineistä maistoimme minulle tuntematonta Serprino-kuohuviiniä, jota mainostivat proseccon kaltaisena, mutta itse koin, että se muistutti Bolognan alueen Pignaletto viiniä. Serprino olikin kevyt, tuoksuinen ja tyttömäinen kuohuviini, jonka ei vakuuttanut laadullisesti, mutta toisaalta kyseessä oli hyvin edullinen kuohuviini. Maistoimme myös tilan Pinot Biancoa, joka tyypilliseen tapaan ei tehnyt suurta vaikutusta, mutta sen sijaan vino Aromatico ( Moscato bianco ja giallo) ja Cà Nova Bianco ( incrocio Manzoni, aivan tuntematon viinirypäle lajike tämäkin) olivat paitsi kiinnostavia niin myös tasokkaita. Itse ihastuin varsinkin Aromaticon yhdistelmään raikkautta ja runsasta pehmeyttä, joka sopisi hyvin niin etnisen kuin suolaisen ruuan kanssa.
Punaviineistä puolestaan maitoimme Merlottia, ja vaikka Merlot ei ole yleensä suosikkini, niin tilan Merlotissa oli vähemmn marjojen tuoksuja, ja jossa vihreät elementit olivat pääosassa tehden Merlonista miehisemmän version. Myös tilan Cabernet Sauvignon oli mieleinen, vakkei loistava. Sen sijaan tilan kaksi muuta punaviiniä Colli Euganei DOC Rosso ( Cabernet /Merlot) ja Colli Euganei DOC Riserva Eramo, eivät vakuuttaneet meitä.
Olikin mielenkiintoista havaita, miten eri laatuisia heidän viininsä olivat, ja miten osa viineistä ei iskenyt lainkaan. Kyseessä olikin hyvin peruslaatuluokan viinejä tuottava viinitila, joita Italiassa löytyy myös paljon. Il Pianzio-viinitilan viinien hinnat olivat myös lähes kauttaltaan hyvin edullisia.
Vaikka tilan viinit eivät olleet nostattaneet minua ”hurmokseen”, olin kuitenkin tyytyväinen, sillä olin oppinut jälleen uutta kuten uusia viinirypälelajikkeita. Nämä ohjautunut viinimaistelut ovat muutenkin parasta, koska silloin voi rauhassa keskittyä maistelemaan ja etsimään viinien eri ominaisuuksia. Lisäksi maisteluun kuulunut juusto-ja leikkelelautanen oli ollut herkullinen,
Mutta sitten meillä olikin kiire. Mieheni oli varannut lounaan ravintolassa, jossa kuulemma aikoinaan olimme käyneet. Siten viinitilavierailupäivämme jäi yhteen viinitilaan, mutta parempi niin, sillä olin vielä toipumassa kahden viikon kestäneestä yskästä, ja enempää viinimaistelua en olisikaan jaksanut.
Lounasravintolamme oli oikein ihastuva ja se puolestaan sijaitsi Colli Berici, joka on myös Veneton alueen viinialue. Ravintolaa en muistanut laisinkaan, mutta ruoka oli loistavaa, ja viinimme meille valitsi ravintolan sommelier, koska halusimme paikallista viiniä, joka sopisi sekä liha että mieheni Baccala-ruan kanssa. (Baccalà eli suolattu turska on jostain syystä Italiassa hyvin suosittu ruoka, jota esimerkkisi mieheni rakastaa. Veneton alueella ja varsinkin Vicenzassa Baccalà alla vicentina on kuuluisa ja herkullinen ateria.) Lämmin suositus ravintolalle siis https://www.moreieta.com/.
Lounaan jälkeen päätimme käydä muistomatkalla Vicenzassa, ja aluksi pelästyin, sillä en muistanut kaupungista mitään, mutta kun pääsimme keskustaan, alkoi löytyä myös tuttuja paikkoja, ja jaksoimme vielä nauttia Veneton alueen kuuluisat Spritzit.
Haluankin ehdottaa pientä minilomaa Venetoon Colli Euganein kupeeseen. Sinne lentää helposti Ryan Airilla Bergamoon (valitettavasti en hyödy rahallisesti vaikka mainostan Ryan Airia ahkeraan ;D ) joko Helsingistä tai Lappeenrannasta. Alueella voi viinitilojen vierailun lisäksi yhdistää turistikohteet jo mainitsemani Veronan ja Padovan, mutta myös Venetsia ei ole kaukana. Vicenza ei ole kovin kuuluisa, mutta hyvin venetolainen ja tutustumisen arvoinen. Myös syksy tai talvi voi olla kiva ajankohta, sillä lähellä sijaitsee kuuluisa Abano-termen kaupunki, jossa on useita ihania kylpylöitä, joita olen kuullut kehuttavan, mutta joihin en ole vielä päässyt tutustumaan. https://www.abano.it/en/Abano-Terme/. Alue sopii myös patikointi tai pyöräilyä harrasteleville.
Lisäksi täytyy todeta, että Venetossa saa parasta ja ystävällisintä palvelua ikinä. Pitää vaan muistaa kahvia tilattaessa alueen erityispiirre, eli he kysyvät haluaanko sen ”liscio” vai ”corretto”? Liscio on ilman grappaa ja corretto grapan kanssa. Sitä kysytään ihan jokaiselta jopa klo 7 aamulla, sillä aika monet nauttivat kahvinsa corretto. Tämä kertonee kenties jotain myös venetolaisista?
Italia Viinilasissa 