Vietimme pääsiäisen Etelä-Ranskassa ( Lyon- Vienne-Avignon- Saint Tropez-Nizza) ja vierailimme myös muutamalla viinitilalla. Mietin kirjoittaisinko lainkaan blogiini näistä viinitilavierailusta, koska aihe ei sopinut blogini otsikkoon, ja koska en pidä itseäni lainkaan ranskalaisten viinien asiantuntijana. Mutta sitten havaitsin, etten muistanut edellisistä Ranskan viinitilavierailuistamme tuskin mitään, niinpä tällä kertaa päätin kirjoittaa muistiin jotain viineistä ja viinitiloista ainakin lyhyesti ja pinnallisesti.
Olimme varanneet muutaman viinitilavierailun etukäteen tältä sivustolta ruedesvignerons.com/en/recherche , mutta samantapaisia sivustoja löytyy useampi. Sivujen kautta viinitilavierailujen varaaminen käy helposti ja nopeasti.
Pakkasimme autoon matkalaukut, tyttäremme ja koiramme, ja lähdimme matkaan varhain aamulla. Meiltä Reggio Emiliasta ajaa Ranskaan noin kolmessa tunnissa, vaikka tällä kertaa matkamme hidastui vuoristoreitillä, koska jouduimme lumimyräkän keskelle ja ajoimme aura-autojen takana jonkin aikaan. Puolelta päivin saavuimme Lyoniin, jossa lounastimme ja kiertelimme nopeasti kaupunkia.
Illaksi siirryimme Lyonin lähellä sijaitsevaan Viennen-kaupunkiin, joka oli yllättävän viehättävä ja jonka keskellä sijaitsi Roomalainen temppeli muistuttamassa Roomalaisten maailmanvalloituksesta. Seuraavana päivänä matkasimme pitkin Rhônen jokivartta alaspäin, ja saavuimme Avignonin lähelle, Rhônen laakson alueelle, jonka viinitiloilla halusimme käydä.
Ensimmäinen viinitila, jolla vierailimme, oli nimeltään Chateau Bois D’Arlène https://boisdarlene.com/en/home/ Rhônen laaksossa. Löysimme tilalta ihastuttavan nuoren naisen, jonka vanhemmat olivat italialaisia. Hän joutui tapailemaan joitain sanoja, mutta oli mukavaa, että pystyin minäkin osallistumaan keskusteluun. Hän kertoi meille hiukan tilan historiasta ja esitteli meille tilaa. Kyseessä oli varsin uusi viinitila, jonka pari ystäväpariskuntaa oli päättänyt perustaa aperitiivilla. (Voisinpa minäkin tehdä aperitiivilla moisen päätöksen!) Tila käytti viinien kypsyttämiseen perinteisiä terästankkeja, mutta myös yllättävän paljon sementtitankkeja, ja hyvin vähän tammitynnyreitä.
Vuorossa oli tilan viinienmaistelu. Olin yllättynyt, että erityisesti viinitilan valkoviinit osoittautuivat mielenkiintoiseksi, ja varsin valkoviini Origine erottautui joukosta. Se oli hienostunut täyteläinen, mineraalinen ja raikas yhtä aikaa, tarjoten monenlaisia aromeja ja oli pitkä kestoinen suussa. Myös tilan punaviinit olivat laadukkaita, enkä vähemmän hienostuneita, mutta hyvin ranskalaisia. Viinien maistelukokemus oli oikein mukava ja lämmin rupatteluhetki ( kylmästä tuulesta huolimatta). Saimme kiireettömästi tutustua viineihin, joten voin suositella lämpimästi kaikille kyseistä viinitilaa.
Minulle on hämmentävää Ranskan viinimaailmassa, se että viinien maut ja tuoksut, ja viinilajikkeet ovat minulle lähes tuntemattomia. Samoin viinialueita ja viinienvalmistusta koskevat säännökset eivät ole minulle tuttuja. Tunnenkin itseni epäpäteväksi, mutta toisaalta se on myös rentouttavaa, kun ei tarvitse niin ottaa vakavasti viininmaistelua. Minulla oli myös flunssa, joten viinien aromeja jouduin hiukan arvailemaan.
Tämän jälkeen päätimme käydä nopeasti Avignonissa lounaalla ja kuuluisassa Paavien palatsissa. Olin käynyt Avignonissa monta vuotta sitten, ja Avignon osoittautui kauniimmaksi kuin muistin, ja Paavien Palatsi paljon suuremmaksi kuin muistin. Mieheni jäi mielellään koiranvahdiksi aukion kahvilaan, ja minä ja tyttäremme kiersimme Paavien palatsia, joka sopii hyvin myös lasten ja nuorten kohteeksi, sillä siellä linnan historiaan tutustuttiin virtuaalimaailman avulla. Olimme todella vaikuttuneita näkemästämme.
Meille tuli lopulta kiire, koska meillä oli seuraava vierailu varattu läheiselle Châteauneuf-du-Pape-viinialueella. Alueesta, sen historiasta ja viineistä löytyy runsaasti tietoa netistä, joten en viitsi edes jakaa niitä tässä. Kohteemme oli tällä kertaa viinimuseo https://www.en.museeduvinbrotte.com/https://www.en.museeduvinbrotte.com/ , jossa kerrottiin alueen viineistä ja viininvalmistuksesta. Meille museo ei ollut kovin kiinnostava, mutta kenties sellaiselle, joka ei tiedä viininvalmistusprosessista juuri mitään, museo voi olla opettavainen kokemus. Mielenkiintoisinta oli kuulla Châteauneuf-du-Pape-alueen maastosta, joka koostuu eri kivimuodostumista, ja varsinkin isoista kvartsiittikivistä. Kivet auttavat viiniköynnöksien juuria pitämään kosteutta, mutta myös välittämään lämpöä. Pyöreät kvartsikivet olivat mielestäni hyvin vaikuttavia, ja niistä löytyy lisää täältä: https://youtu.be/KgCJBGFgsNM?si=Z9xeFdPaWopUiKen
Myös Mistral tuuli, kylmä kuiva pohjois- tai luoteistuuli, joka puhaltaa alas Rhônen laakson kautta Välimerelle, edistää viinirypäleiden hyvinvointia ja laatua. Saimmekin kokea matkalla Mistral-tuulen, joka tuntui yllättävän viileältä muuten niin eteläisessä maisemassa.
Museokäyntiin liittyi myös viinien maistelu, joka oli meille pettymys. Koska museo kuului Maison Brotte- viinitilalle https://brotte.com/ kyseiset viinit olivat heidän, ja pettymys ei koskenut niinkään heidän viinejään, vaan miten kylmä ja markkinointi henkinen se oli.
Ilta oli jo pitkällä, mutta halusimme käydä jossain toisella ”oikealla” viinitilalla. Ranskan viiniturismin paras puoli on se, että vierailua ei tarvitse välttämättä varata etukäteen, vaan voi astua vain viinitilalle sisään. Niin mekin nyt teimme valitsemalla aivan sattumalta viinitilan nimeltä Châteauneuf-du-Pape – PEGAU – Domaine & Château. Pegau-viinitila oli jo kiinni, mutta he avasivat sen meille ja saimme maistaa heidän upeita viinejään. Arvostan tätä kovasti, sillä viinitilalla ei voida tietää ovatko vierailivat kiinnostuneita vain maistelemaan viinejä, vai ostavatko he myös viinejä.
Pegau-tilan viinit olivat juuri mitä halusin kokea Châteauneuf-du-Pape-alueella; tuoksuja monessa kerroksessa ja suussa täyteläinen, karhunvatukkainen ja mausteinen, mutta samalla hyvin hienostunut ja pitkäkestoinen. Juuri sitä mitä voi odottaa, kun viinilajikkeiden sekoitus/blend ( useimmiten Grenache, Mourvedre, Syrah) on tarkkaan suunniteltu ja vuosikymmenien ammattitaidolla hiottu. Saimme maistaa myös tilan kalleinta viiniä Cuvee da Capo, jonka hinta on n.1400€. Sitä pulloa me emme toki ostaneet, mutta ostimme muutaman pullon edullisemmasta päästä, joista nautimme muutaman vuoden päästä.
Olimme tyytyväisiä, että olimme onnistuneet maistamaan myös ”aitoja” Châteauneuf-du-Pape viinejä. Tämän jälkeen ostimme patonkeja ja juustoja, mitäpä muutakaan, ja illastimme huoneistossamme.
Aamulla lähdimme ajamaan kohti Provencea, ja seuraavaa viinitilaa kohden. Kyseessä oli tällä kertaa viinitila nimeltä LE CHÂTEAU DE SAINT-MARTIN Wine estate Côtes de Provence – Cru Classé – Taradeau (chateaudesaintmartin.com). Kyseinen viinitila oli erittäin kaunis, mutta samalla hyvin kaupallinen, mutta ei suinkaan negatiivisessa mielessä. Päinvastoin haluan kehua omistajia, kuinka hyvin viinitilavierailu oli järjestetty, ei vain meille vaan kaikille. Tilaan kuului muun muassa hieno interaktiivinen ”viinimuseo”, joka oli ehdottomasti yksi parhaista, joissa olen koskaan käynyt. Siellä sai arvuutella aromeja, tutustua viininvalmistukseen, ja se oli myös hyvin kauniisti sisustettu, ja sopi hyvin pienillekin lapsille. Myös viininmaistelu vietiin ammattitaidolla läpi. Tilan viinit olivat klassillisia Provencen roséviinejä, salakalavan kevyitä, kauniin vaaleanpunaisen värisiä, ja ihastuttavan tuoksuisia. Hinnat olivat yllättävän korkeita, mutta toki viinit olivat laadukkaita. Viinitila oli kaiken puolin miellyttävä, ja jopa hauska kokemus.
Tämän jälkeen ajoimme rannikolle, ja lounastimme Sainte-Maximessa, ja kiertelimme Saint-Tropezissa ihmettelemässä luksus huvipursia. Täälläkin olimme olleet kauan sitten, ja minulla oli Saint -Tropezista aivan toisenlainen mielikuva, muistin sen vauhdikkaana, tyylikkäänä, täynnä taiteilijoita ja iloa, mutta nyt kaupunkia muistutti jotain Italian rantakaupunkia. Olin siis lievästi pettynyt.
Veimme matkatavaramme majapaikkaamme, mutta illalla päätimme vielä ottaa tilaisuudesta vaarin, koska olimme roséviinien viinien kotimaassa. Sattumanvaraisesti otimme kohteeksi jonkun viinitilan vain kartalta. Arpomalla kohteeksi valikoitui Domaine de La Giscle https://domainedelagiscle.com/ . Kun navigaattori kertoi, että olemme kohteessa olimme hiukan ihmeissämme, sillä olimme metsän keskellä, ja ajoimme maatalon pihatietä keskellä ei mitään. Lopulta näimme opasteen ”cavaan”, ja kuinkas ollakaan keskellä metsää sijaitsi rakennus, jossa soi jazz ja ihmiset maistelivat viiniä. Tämä viinitilan viinit olivat ihan perus Provencen roséviinejä; heleän raikkaita, tyttömäisiä ja edullisia.
Nyt meidän viinitilojen vierailuosuus oli loppunut, onneksi. Enempää en olisi enää jaksanutkaan. Lepäilimme päivän, ja sitten matkasimme Nizzan ja Mentonen kautta pitkin Välimeren rantaviivaa takaisin Italiaan. Ne olivat molemmat aivan ihastuttavia kaupunki.
Säät olivat olleet meille suosiolliset. Olimme kohdanneet muutaman pienen sadekuuron, yhden hiekkasadekuuron Saharasta ja lepopäivämme sattui juuri sateisemmaksi päiväksi. Olimme ottaneet kunnon irtioton arjesta. Minulle Ranska on se viehättävä ja mysteerinen maa, jota Italia joskus minulle edusti, jossa rentoudun ja nautin idyllisestä, jopa romanttisesta tunnelmasta.
Ainoa asia jota kadun matkastamme, on se että ahmimme liikaa kohteita. Vähempikin olisi riittänyt. Valitettavasti pidän myös ranskalaisesta ruuasta, joten pari kiloa ”ranskantuliaisia” toin myös vyötäröllä kotiin.
Suosittelen siis ehdottomasti Ranskassa viinitilavierailua. Monessa paikassa osataan englantia, ja ranskalaiset ovat edelläkävijöitä viinitilaturismin organisoimisessa. Minulle tämä oli toinen vierailu näillä kyseisillä viinialueilla, ja olin aikaisemmin käynyt Alsacessa, Languedoc-Roussillon alueella ( Banyulsin alueella) Bordeauxissa ja Champangnan alueella, ja aivan varmasti tulen uudestaan, sillä paljon on vielä kokematta.
Sama mikä pätee Italian viinimatkailuun pätee myös Ranskassa. Sen kautta oppii paljon maan luonnosta, ihmisistä ja historiasta. Ja mikä tärkeintä; pääsee nauttimaan viinejä niiden autenttisessa ympäristössä.
Italia Viinilasissa 