Jokseenkin viitisen vuotta sitten olimme joulunaikaan Sorrentossa, jolloin ostin viinikaupasta, eli enotecasta, alueen Aglianico-punaviiniä nimeltä Iovi Tonant, jonka oli tuottanut Masseria Frattasin viinitila. https://www.masseriafrattasi.it/ Kun maistoin viiniä loman päätyttyä kotonani ihastuin ikihyviksi. Viinissä oli tyypilliset Campanian Aglianico-punaviinin tuoksut ja mausteet mutta hienostuneempana ja syvällisempänä versiona. Samalla päätin, että joskus vielä vierailisin Masseria Frattasin viinitilalla.
Nämä vuodet olen seurannut viinitilaa somessa, katsellut sen hienoa nettisivustoa, etsinyt tilaisuutta vierailla siellä, kunnes vihdoinkin tänä pääsiäisenä, kun päätimme viettää sen Napolin rannikolla, varasin meille viinitilavierailun. Pyysin myös napolilaista ystäväämme Pinaa ja hänen miestään tulemaan mukaan. Nyt toivon melkein, etten olisi heitä kutsunut. Mutta palaan siihen hetken päästä.
Viinitilan vaikutelma oli siis hyvin lupaava tällaiselle Aglianico-punaviinin ystävälle, jos ei jopa rakastajalle, sillä Masseria Frattasi sijaitsi Sannio DOC -alueen Taburno viinialueella, jonka tiesin tekevän hyvin mielenkiintoisia Aglianico-punaviinejä. Aglianicon-viiniköynnös on todennäköisesti kreikkalaista alkuperää ja Italiassa sitä tavataan ennen kaikkea Avellinon ja Beneventon maakunnissa Campaniassa. Aglianico- viiniköynnös suosii vulkaanista maaperää, joilla se tarjoaa parhaat tulokset. Aglianico-viiniköynnöksestä valmistetaan upeita viinejä (kuten myös Taurasi DOCG). Aglianico viiniä ei ole helppo valmistaa, koska viinirypäle sisältää hyvin vahvoja tanniineja, ja siksi Aglianico-viini soveltuu tynnyrissä kypsytykseen, jolloin viinien tanniinit kesyyntyvät tehden viinistä harmonisen.
Sannio DOC Taburno viinialue sijaitsee Beneventon maakunnassa Campanian Pohjois-Itäosassa. Alueella viljellään Aglianicon lisäksi viinejä joita valmistetaan Malvasia Bianca di Candiasta, Sangiovesesta, Piedirossosta, Coda di Volpesta, Fianoasta, Grecosta, Moscato biancosta ja tietenkin myös Falanghinasta.
Aglianico-viinirypäle on siis Taburnon alueen tyypillinen alkuperäislajike (ns. autoctono), ja siitä voidaan valmistaa kolmen tyyppistä viiniä. Rosato-viiniä, Rosso ja Rosso Riserva, joiden kaikkien valmistukseen on käytettävä vähintään 85 % Aglianico-viinirypäleitä.
Rosato-versiota voidaan myydä lähes heti sadonkorjuun jälkeen, kun taas Aglianico del Taburno ( Rosso) on käytävä vähintään kahden vuoden pakollinen kypsymisjakso. Aglianico del Taburno Riservan on puolestaan kypsyttävä vähintään kolme vuotta, joista vähintään 12 kuukautta tynnyreissä ja kuusi kuukautta pulloissa.
Aglianicon omalaatuisuus joutuu sen kasvualueen omaperäisyydestä. Taburnon alueen seutu on kukkulaista ja maisemaa hallitsee Taburno-vuoren jylhä seinämä. Alkuvaikutelma luonnosta on karu ja kivinen, eikä edes kovin vihreä. Alueen maaperä koostuu pehmeästä hiekkakivestä, savesta ja kalkkikivestä. Kalkkikivet ovat osittain myös hyvin isoja vaikeuttaen viljelyä, sillä ne esiintyvät syvällä maastossa. Taburnon vuoriston laakso on vuorten ympäröimä ja laakson pohjissa vallitsee leuto ilmasto, kun taas vuorten rinteillä lämpötila laskee. Alue on talvisin hyvin sateinen, kesien ollessa kuivia. Alueen ilmasto sopii erinomaisesti Aglianico- viinirypäleiden kasvupaikaksi, koska Aglianico-viiniköynnös kärsii lämmöstä ja tarvitsee siksi tuulta. Alueella onkin juuri sopivan tuulista, jolloin ilmankierto on riittoisaa, mikä on tärkeä tekijä viinirypäleiden hyvinvoinnille.
Masseria Frattasin viinitila sijaitsee juuri Monte Taburnon juurella, suurin piirtein Napolin ja Beneventon puolivälissä Bonean kaupungin alueella. Boneaan pääsee suoraan moottoritietä, mutta miehelläni ja auton navigaattorilla oli erimielisyyksiä, joten poikkesimme moottoritieltä ja ajoimme kyläpahaisten läpi. Yksi näistä oli San Felice Cancello, joka on camorran (Campanian alueen mafia) hallitsema, joka näkyi katukuvassa. Tuntui että olisimme ajaneet jossain kauhuelokuvan lavasteissa. Talot olivat kaikki rähjäisiä ja hylätyn oloisia, ihmiset ilottoman näköisiä ja kunnon kauppoja ei ollut näkyvissä. Vaara ja uhka suorastaan leijailivat ilmassa ja minä ilmoitin, etten pysähdy kahville tähän kylään. Jotain olen oppinut Napolin vuosiltani.
Lopulta saavuimme viinitilalle, joka kaiken rähjäisyyden jälkeen vaikutti suoraan upealta, ja aivan kuin somekuvissa.
Siihen ne sitten yhteneväisyydet loppuivat. Kun astuimme viinitilan sisälle ystäviemme kanssa, viinitilan työntekijä oli aivan ihmeissään. Kukaan ei ollut häntä informoinut vierailustamme, ja hän kertoi olevansa hyvin kiireinen. Näytin saamaani vierailun vahvistusta, ja hän yritti puolestaan saada tilan omistajaa kiinni. Meille ei siis tullut kovin tervetullut olo.
Noin puolen tunnin päästä hän sai omistajan kiinni, ja sanoi epätoivoisena, että hän esittelisi meille viinitilan ja saisimme maistattaa tilan viinejä. Jos alkuvaikutelma oli ollut suorastaan surkea, niin viinitilan esittely oli tyhjän kanssa, ja mieleeni jäivät ainoastaan suurensuuret viinientuotantotilat. Emme kuulleet edes kuuluisaa markkinointinarratiivia mitä tavallisesti kerrotaan siitä miten ja miksi viinitila oli syntynyt.
Myös viininmaistelu oli puolihuolimatonta. Meille jätettiin 4 viiniä pöytään ja viinitilantyöntekijä siirtyi myymälän puolelle. Me sitten oma-aloitteisesti kaadoimme viinejä laseihin ja arvostelimme niitä keskenämme. Taisimme lopulta juoda useamman lasin ja nautiskelimme omassa yksinäisyydessämme, ihan vain siksi, että maksoimme viinimaistelusta erikseen.
Mikä oli suorastaan noloa, jos ei jopa moukkamaista, oli se, että viinitilan omistaja, joka oli saapunut paikalle ei noteerannut meitä laisinkaan, ei edes tervehtinyt. Pina temperamenttisena napolilaisena oli suorastaan ”furiosa”, minä puolestaan hämmentynyt ja nolostunut, kun olin tallaiseen paikkaan heidät tuonut. Koska Pina on sommelier, joka tuntee paljon muista alueen sommeliereita ja tuottajia, niin olen varma, että Masseria Frattasin positiivinen maine ei alueella tästä vierailusta kasvanut, päinvastoin.
Lopuksi ostaessamme viinitilan esittelijä/myyjä ei osannut sanoa meille viinien hintoja, vaikka viinitilan myymälässä kävi kovasti kauppa pääsiäisen alla. Meidän olisi pitänyt itse löytää hinnat heidän sivustoltaan, joita siellä ei ollut. Sinänsä merkillistä, sillä muille ostajille tätä ei kerrottu. Ilmeisesti heille oli aivan oma hinnastonsa. Jonkinlaista camorraa tämäkin. Tässä vaiheessa meitä jo nauratti koko onneton tilanne. Viinitila vierailu oli niin tragikoominen.
Tämä viinitilavierailu oli suorastaan oppikirjamalli, miten viinitilavierailua ei pidä järjestää, ja toinen viinitilavierailu perän jälkeen, jolloin odotukseni olivat olleet korkealla, mutta olin joutunut pettymään pahasti. No onneksi minulla on pitkä lista onnistuneita viinitilavierailuja, joten tiedän, että näin surkea viinitilavierailu on kuitenkin harvinainen.
Tämä on sinänsä harmi, sillä tilan viinit ovat hyviä, ja ne ovat voittaneet useita palkintoja. Mainitsen siksi tilan viinit, jotka maistoimme. Falanghina (Falanghina del Sannio DOP Taburno, Savignon Blanc (SVG 920), Coda di Volpe, ja Alganico ( Caudium). Falanghina oli ehdottomasti meidän kaikkien suosiikki. Viini ei ollut lainkaan aggressiivinen, vaan hillitty ja hienostunut. Viinissä oli mineraalisuutta ja raikkautta, mutta myös pehmeyttä. Savingon Blanc ei oikein vakuuttanut ketään. Se oli miellyttävä, mutta kenties liian kesytetty, sillä Savignon Blancin tyypilliset maku- ja tuoksuominaisuudet eivät olleet tarpeeksi esillä. Coda di Volpe, on yksi Campanian alueen alkuperäisviinirypäleistä, eli vain alueella löydettävä, ja nykyään harvemmin viljelty viinirypäle. Coda di Volpe miellytti muita, mutta itse olen kyllä juonut parempiakin. Ainoa punaviini oli tietenkin Aglianico ja vaikka muut eivät innostuneet siitä, minä nautin kyllä lasillisestani. Tämä Aglianico ei ollut ehdottomasti paras maistamani, mutta minulle Aglianicon mausteinen tuoksu ja mineraalinen maku ja reippaat tanniinit ovat ihan perussetissäkin mieleisiä.
Suosittelenko viinitilavierailua viinitilalle? En, mutta suosittelen kyllä ostamaan viinejä. Niitä löytyy siis Napolin alueen viinimyymälöistä ja ravintoloista.
Kun olimme autonomisesti toteuttaneet viininmaistelukokemuksen, ostimme mukaamme joitakin viinejä. Minä halusin ehdottomasti ostaa uudestaan sen Aglianico viinin Iovi Tonant (Aglianico del Taburno Rosso DOCG), joka minut oli johdattanut Masseria Frattasin Viinitilalle.
Tilalta lähtiessämme poikkesimme viereiseen perinteisempään viinitilan myymälään Azienda Votino https://www.aziendavotino.com/en/home/. Nyt eivät olleet odotukset korkealla, ja viinitilan myymälä olikin hyvin maanläheinen. Nurkissa notkui kylänväkeä keskustelemassa ja koko ajan paikalla kävi miehiä ostamassa 5 litran muovikanistereissa viinejä metallitankeista kuin konsanaan bensa-asemalla.
Viinitilalla oli myynnissä myös pulloissa viinejä, ja kun pyysimme maistamaan tilan Aglianico-viiniä, omistaja otti liikkeen ainoan viinilasin, joka oli koristeena, huutaisi sitä ja avasi pullon ja tarjosi viiniä. Edes näin viinitilan viinimaistelua ei toteuteta, mutta tilanne oli jotenkin koomillinen ja sopi tilan luonteeseen, niin annoimme mielellämme anteeksi. Joka tapauksessa tilan Aglianico-viini edusti perinteisempää versiota, joten ostimme sitä muutaman pullon.
Kun olimme aikamme seuranneet, miten tilan rosato-viini (Aglianicosta) teki kauppaansa kylänmiehille, pyysimme maistamaan viiniä ja totta kai meille tarjottiin sitä samasta lasista! No rosato-viini oli itseasiassa oikein hyvää, joten ostimme mekin sitä, sillä 5 litraa viiniä maksoi vain kymmenen euroa! Muovikanisterissa viini ei vain säily kauaa, eli täytyy varmaan järjestää jotkut kesäjuhlat ystäville. Saanpahan vihdoinkin käyttää keraamisia viinikannujani, joita ei enää tule laitettua esille.
Tässä vaiheessa satoi vettä kaatamalla, ja meillä oli lounassuunnitelmat Beneventossa, jossa asui mieheni serkku. Onneksi sade loppui lounaan aikana, ja pääsimme tutustumaan Beneventon kaupunkiin. Vaikka Benevento ei sijaitse kaukana, kukaan meistä ei ollut käynyt siellä aikaisemmin, ja kaupunki yllättikin meidät. Benevento on rauhaisa, siisti ja kaunis kaupunki, josta löytyy myös Roomalaisten aikainen amfiteatteri.
Jäin ihmettelemään sitä, miten Campanian maakunnasta löytyy niin erilaisia alueita: On Napolin oma erityislaatuinen suurkaupunki, monia rähjäisiä ja hämäräperäisiä kyliä, Beneventon tapaisia tavallisia kaupunkeja, ja sitten idyllinen Sorrento ja monia muita suurenmoisen kauniita pikkukyliä Costa Amalfin rannikolla.
No vaikka meidän viinitilaretkemme epäonnistui pahemman kerran, niin muuten pääsiäinen sujui rennosti kuten aina. Napoli on hyvin omanlaatuinen paikka. Tuntuu, että aika ja kello hidastuvat, ja ihmiset elävät hetkestä nauttien täysin rinnoin elämästä. Tunnenkin aika monta tiukkapipoista tapausta, jotka ovat Napolissa muuttuneet rennoiksi tyypeiksi. (Minä itse lukien.)
Meille tulee aina jokin kaipuu Napoliin juuri pääsiäisen aikaan varmaankin koska pääsiäinen Napolissa tuntuu olevan tärkeämpi kuin joulu. Pääsiäisen aikaan Napolissa on omat pääsiäisruuat ja herkut, kevättä on ilmassa ja ilma ei ole vielä liian kuuma. Ainoa negatiivinen puoli on se, että liikennettä ja turisteja on silloin liikkeellä todella paljon.
Loman aikana vierailimme pitkästä aikaan myös Positanossa, joka oli kyllä aivan suurenmoisen ihastuttava. Suloisen tyylikäs ja tietenkin täydellinen turistikylä täynnä viehättäviä kauppoja. Positanossa oli myös lämpimämpää kuin muualla. Minä olin saapunut toppatakissa, mutta rannalla ihmiset ottivat aurinkoa. Turisteja oli paljon, ja tuntui että siellä oli koko maailma, niin monia kieliä kuulimme ympärillämme. Positano on kuitenkin kallis, niin kuin koko Amalfin rannikko nykyään.
Koska minulta kysellään usein alueesta, tässä taas muutama vinkki Costa Amalfi alueella vierailuun.
- Kevät ja syksy ovat parhainta aikaa, koska silloin liikkeellä on vähemmän turisteja (paitsi pääsiäisenä). Keväällä saattaa olla jopa viileää, eli kannattaa ottaa myös lämmintä vaatetta mukaan.
- Costa Amalfin rannikolle ja Napoliin pääsee parhaiten joko lentämällä Napoliin tai Roomaan, joista sitten joko bussiyhteyksien, tai bussi/junayhteyksien kautta pääsee Sorrentoon. Tässä muutamia linkkejä yhteyksistä, mutta varmasti muitakin on. Curreri Viaggi – Transfer, excursions, shuttle service Naples, Sorrento, Positano, CheckMyBus, Fiumicino to Sorrento (rome2rio.com) Jos haluaa yhdistää Rooman ja Sorrenton Flixbussilla pääsee Rooman keskustasta Sorrentoon.https://www.flixbus.it
- On tietenkin mahdollista vuokrata auto, jos saapuu lentäen rannikolle, mutta kannattaa varautua mutkaisiin teihin, ruuhkaan ja kalliisiin parkkipaikkamaksuihin. (Me maksoimme Positanossa 4h:sta 40 euroa)
- Me olimme tällä kertaa yötä Vico Equensessa, joka sekin on mukava pieni paikka ja voimme suositella lämpimästi hotelliamme, Domo20 | Hotel Vico Equense | Sorrento Coast jossa viihdyimme jo toista kertaa. Hotelli sopii silloin, jos on autolla liikkeessä, sillä Vico Eqensesta pääsee kätevästi autolla niemenkärjen toiselle puolelle Positanoon jne.
- Suosittelen Sorrentoa, vaikka toki rannikolla on muitakin kyliä kuin Sorrento, mutta Sorrento on siitä helppo paikka, että sieltä pääsee joka paikkaan, jos ei ole autolla liikkeellä. Esim. Sorrentosta järjestetään päivämatkoja Positanoon ja vaikka Pompeihin, ja muualle vesitse ja maitse, ja ne retket saattavat olla helpoin ja rennoin tapa tutustua ympäristöön. Näitä päivämatkoja järjestää mm. Amalfi Coast Tour: Day Trip to Amalfi Coast. Private Hire Amalfi Coast, mutta Sorrentossa näitä päivämatkoja myy useampi järjestäjä, jolloin voi vertailla myös hintoja. Retkiä ei tarvitse välttämättä varata etukäteen. Sorrentosta voi tietenkin myös aivan omatoimisesti järjestää retkiä ja käydä Sorrentosta laivalla Caprilla tai Positanossa, ja miksei muuallakin. https://www.traghetti.com Napolin ja Sorrenton välillä liikkuu paikallisjuna Circumvesuviana, joka on edullinen, mutta kuuluisa myöhästymisistään. http://www.oraricircumvesuviana.it/
- Lisää Sorrenton alueesta voi lukea edellisen pääsiäisen blokistani https://httsviiniitalia.home.blog/2022/04/24/viineja-ja-sitruunoita-sorrentossa/
Sanoin että tarina päätyy Sorrentoon. Aivan. Viimeisenä päivänä kävimme vielä pikaisesti Sorrentossa nauttimassa lomastamme. Istuimme hetkeksi turistien valtaamalle terassille ja nautimme vakio aperitiivijuomamme, CampariSpritzin ja hengitimme syvään. Loma alkoi olla lopussa, mutta kuten aina Costa Amalfi oli tehnyt tehtävänsä, olomme oli hyvin rentoutunut.
Italia Viinilasissa 